Shalom, ystävät

Haluan jälleen kerran muistuttaa, että tämä uutiskirje käsittelee sekä teologisia että poliittisia aiheita. Tavoitteenani on auttaa teitä ymmärtämään paremmin perustavanlaatuisia raamatullisia totuuksia sekä jakamaan ajankohtaista taustatietoa. Se antaa raamatullisen näkökulman siihen, mitä nykymaailmassa oikein tapahtuu. Jotta pysytte ajan tasalla Israelia koskevista ajankohtaisista tapahtumista, tilatkaa Intecessors for Israel -järjestön Israelin esirukoilijoiden perjantain rukousaiheet. Ne sisältävät erityisiä rukousaiheita, joita viikoittain nostamme Jumalan eteen keskittymällä Hänen valtakuntansa tulemiseksi maan päälle niin kuin se jo on ikuisuudessa (Luuk. 11:2). On selvää, että rukouksista suurin osa kohdentuu Israeliin, sillä minut on kutsuttu vartijaksi Jerusalemin muureille (Jes. 62:6–7). Myös suurin osa lopun ajan vielä täyttymättömistä profetioista – joiden täytyy toteutua ennen Messias Jeshuan paluuta maan päälle – keskittyy nykypäivän Israeliin ja sen ympäristöön. Tämä johdattaa minut ensimmäiseen aiheeseen.

Missä tänään olemme profeetallisesti?

Eräs raamatullisesti tarkkanäköinen ystäväni kertoi minulle, että hyvä tapa määrittää, missä olemme menossa Jumalan profeetallisen kellon suhteen, on tarkastella asioita taaksepäin. Toisin sanoen, voimme aloittaa tarkastelemalla Hänen tätä aikakautta koskevaa lopullista tavoitettaan ja sen jälkeen katsoa, mitä täytyy tapahtua Hänen valtakuntansa tulemiseksi maan päälle.

• Jumalan lopullisena tavoitteena on, että Hänen kunniansa tuntemus peittää maan niin kuin vedet peittävät meren. (4. Moos. 14:21; Ps. 57:5; 72:19; Jes. 6:3; 11:9; Hes. 43:2; Hab. 2:14; 3:3; Mal. 1:11)

• Se ei tapahdu, ennen kuin Hänen Poikansa, meidän Herramme Jeshua ja Israelin Kuningas Messias, palaa ja asettaa valtaistuimensa Jerusalemiin, hallitsee Daavidin suurempana Poikana ja hallitsee Siionista käsin koko maailmaa. (Ps. 132:11; Jes. 9:7; Jer. 23:5; 33:17, 20–21; Luuk. 1:32; Ap. t. 2:29–36; Room. 1:3; Ilm. 22:16)

• Ennen Hänen paluutaan koko Israel – mikä tässä yhteydessä tarkoittaa jäännöstä (Jer. 31:7, 31–34; Jooel 2:32; Miika 7:18; Sef. 3:13; Room. 9:27; 11:5, 26) – pelastuu voidakseen toivottaa Hänet tervetulleeksi sanomalla ”Baruch haba b’Shem YHWH” [”Siunattu olkoon hän, joka tulee HERRAN nimessä”] (Ps. 118:25–26; Matt. 23:39).

• Jotta valitun kansan jäännös voisi tulla Messias Jeshuan opetuslapseksi, sen täytyy palata maahan, koska profetioiden mukaan juuri siellä koko Israel pelastuu. (5. Moos. 30:3–6; Jer. 32:37–40; Hes. 11:17–20; 36:24–32). Lisäksi tämä tarkoittaa koko Jumalan luvattua maata – ainakin Jordan-joelta Välimerelle, ellei jopa kauemmas (Jer. 32:41–44).

• Edelleen, jotta tämä voisi tapahtua, Jumalan täytyy tehdä Jerusalemista juovuttava malja ja kompastuskivi kaikille kansoille, vähintään niille kaikille, jotka sijaitsevat fyysisesti Israelia lähellä (Sak. 12:2–9), sillä siinä yhteydessä koko Israel pelastuu (Sak. 12:10). Samaan aikaan nykyisin useimmat kansakunnat eivät ole kovin innoissaan juutalaisvaltiosta, sillä valtaosa Israelia vastaan suunnatuista YK:n yleiskokouksen päätöslauselmista hyväksytään jatkuvasti ylivoimaisella enemmistöllä!

• Jotta Hänen valitun kansansa jäännös voisi pelastua, sen tulee olla tietysti elossa – joten kun kansat hyökkäävät Jerusalemia vastaan, Israelilla tulee olla äärimmäisen suuri armeija, josta profetoidaan Hesekielin kirjan 37:10:ssä ja jonka näemme tänään, kun sotilasasiantuntijat luokittelevat jatkuvasti IDF:n yhdeksi maailman parhaista armeijoista. Itse asiassa Israelin ilmavoimia pidetään usein ylipäätään parhaimpina maailmassa!

• Suuren osan tästä muodostavat pakanakristityt, jotka seisovat Israelin rinnalla ja auttavat sitä sen ennalleen asettamisen aikana. Huomaa, että usein Raamatussamme, kun englanninkielinen käännös ilmaisee hepreankielisen sanan goyi'im joko sanalla ”kansat” tai ”pakanat”, olisi parempi käyttää sanaa ”pakanat”, ja kontekstin mukaan usein ainoat pakanat, joihin se voi viitata, ovat heitä edustavia kristittyjä. (Ps. 126:1–3; Jes. 40:1; 43:5–6; 49:22; 60:3–11; 61:5; Jer. 31:5–6)

Koen, että monet edellä mainituista vaiheista ovat nopeasti täyttymässä ja Hänen paluunsa tapahtuu todennäköisesti aikaisemmin kuin monet länsimaiset uskovat ajattelevat – jos länsimaiset uskovat ylipäätään ajattelevat Hänen paluutaan. Loppujen lopuksi se tarkoittaisi profetioiden tutkimista ja niistä saarnaamista sekä Israelin keskeisen aseman julistamista. Vihollinen on kuitenkin lähettänyt nykyään Kristuksen seurakuntaruumiiseen niin monia vääriä profeettoja – tästä muuten Jeesus varoitti meitä – (Matt. 24:4–5, 11, 24–25), että monet uskovat eivät yksinkertaisesti halua käsitellä tätä raamatullista aihetta, vaikka profetiat muodostavat Raamatustamme noin kolmannen osan.

Yksi syy, miksi epäilen meidän olevan tätä aikaa lähellä, johtuu siitä, että koemme profeetallisia tapahtumia – erityisesti Israelin suhteen – entistä useammin ja voimakkaammin – samaan tapaan kuin synnytyskivuisssa oleva nainen juuri ennen lapsen syntymää. (Jes. 13:6–8; Miika 5:2–3; Mark. 13:8 [”surut” = synnytyskivut kreikaksi]; 1. Tess. 5:3)

Esimerkiksi Israelissa tapahtunut muutos Hamasin verilöylyn jälkeen 7.. lokakuuta 2023 on ollut hämmästyttävä. Nyt suurin osa israelilaisista vastustaa jyrkästi palestiinalaisvaltion perustamista maahan, kun ennen sitä mielipiteet jakautuivat suunnilleen puoliksi. Tämä näkyy myös pyrkimyksissä laajentaa suvereniteetti koskemaan koko maata joesta mereen – ja israelilaiset tietävätkin, mistä joesta ja mistä merestä lännessä harhaanjohdetut mielenosoittajat huusivat – ja määrä on kasvanut huomattavasti, jopa siihen pisteeseen, että merkittävä vähemmistö haluaa Israelin ottavan takaisin myös Gazan!

Myös IDF:n strateginen näkemys on muuttunut. Se suhtautuu nyt paljon aggressiivisemmin Israelin vihollisia kohtaan, ennakoimalla ja perustamalla puskurivyöhykkeitä vihollisen alueelle, kun taas ennen 7.10. näkemyksenä oli olla aiheuttamatta ongelmia ja ajoittain ”leikata nurmikkoa”, kun vihollinen kävi liian riehakkaaksi.

Lisäksi monet Israelista lähteneet israelilaiset ovat pääosin kreikkalaisen ajattelun omaksuneita humanisteja, kun taas alijaa – paluumuuttoa – tekevät ovat pääosin sionisteja. Tällä on myönteinen vaikutus myöhemmin tänä vuonna pidettäviin Israelin kansallisiin vaaleihin.

Tämä puolestaan johtaa seuraavaan osioon.

Siionin pojat vastaan Kreikan pojat (Sak. 9:13)

Joku kirjoitti Intercessors for Israel -järjestölle ja pyysi selitystä termeille "Siionin pojat ja tyttäret" ja "Kreikan pojat ja tyttäret". Tässä on muokattu versio vastauksestani:

Yksinkertaisesti sanottuna Siionin pojat ovat niitä, jotka näkevät Jumalan maailmankaikkeuden keskuksena ja pitävät Raamattua Jumalan meille antaman lopullisen totuuden ilmoituksena ja elävät elämäänsä Häntä kunnioittavalla tavalla.

Kreikan pojat puolestaan ovat niitä, jotka pitävät ihmistä maailmankaikkeuden keskiönä, ja mikäli totuus ei sovi yhteen heidän loogisen, ihmiskeskeisen ajattelutapansa kanssa, he hylkäävät sen.

Olen kirjoittanut kirjan, jossa tutkin ja paljastan kreikkalaista ajattelua: Humanism, the Last of the Giants. Kirja on saatavilla IFI-kaupasta: https://store.ifi.org.il/colle...

Operaatio Karjuva leijona [Roaring Lion]

Operaatio Karjuva leijona on Israelin valitsema nimi osallisuudelleen Yhdysvaltojen ja Israelin yhteisessä sodassa Iranin hallintoa vastaan. Nimellä on vahvat raamatulliset yhteydet.

1. Mooseksen kirja 49:9: [Jaakob profetoi Juudasta] Juuda on nuori leijona. Saaliilta olet noussut, poikani. Hän on asettunut makuulle kuin leijona, kuin jalopeura. Kuka uskaltaa herättää hänet?

4. Mooseksen kirja 23:24: [Bileamin profetiat] Katso, kansa nousee kuin leijona ja kohottaa itsensä kuin nuori leijona, se kohottautuu kuin jalopeura. Se ei paneudu makuulle, ennen kuin on syönyt saalista ja juonut surmattujen verta.

4. Mooseksen kirja 24:9: [Bileam edelleen] Se on kyyristynyt, laskeutunut maahan kuin jalopeura, kuin leijona – kuka uskaltaa herättää sen? Siunattu se, joka sinua siunaa, kirottu se, joka sinua kiroaa!

Jooel 3:16: HERRA ärjyy Siionista, antaa äänensä kuulua Jerusalemista. Taivaat ja maa järkkyvät, mutta HERRA on kansansa turva, Israelin lasten varustus.

Miika 5:7: Jaakobin jäännös on kansojen joukossa, monien kansojen keskellä, on kuin leijona metsän eläinten joukossa, kuin nuori leijona lammaslaumojen keskellä. Jos se hyökkää, se tallaa maahan ja raatelee eikä pelastajaa ole.

Me Intercessors for Israel -järjestössä olemme rukoilleet jo vuosikymmeniä, että Jumala täyttäisi Jeremian kirjan 49:35–39. Jakeet kohdistuvat Elamiin, joka on osa nykyistä Irania. Jotta tämä tapahtuisi, tarvitaan hallinnonvaihdos, sillä Jumala sanoo, että Hän tuhoaa kuninkaan ja sen ruhtinaat.

Myös Iranin ohjusten laukaisualustat – eli niiden jousen, jolla voidaan ampua nuolia eli nykypäivän ballistisia ohjuksia – on tuhottava, mikä on suurelta osin tapahtunut.

Lisäksi tuon kansan keskuudessa täytyy olla kasvava Messiaan seurakuntaruumis, sillä näin tulkitsemme Jumalan tarkoittavan, kun Hän sanoo perustavansa sinne valtaistuimensa. Näin on myös tapahtumassa, sillä monet missiologit [lähetysteologit] ja muut toteavat, että Iranin kirkko on yksi maailman nopeimmin kasvavista kirkoista.

Kun tämä kaikki on ohi, näemmekö myös niiden monien miljoonien iranilaisten paluun, jotka lähtivät Iranista vuoden 1979 islamilaisen vallankumouksen jälkeen ja odottavat pääsyä kotimaahansa?

Tämä kaikki on ollut hyvin intensiivistä ja jännittävää, mutta se on vaatinut ja vaatii edelleen pitkäjänteistä rukousta, mitä valitettavasti monilta uskovilta puuttuu nykyisessä mikroaaltouuni-, pikakahvi- ja huippunopeiden tietokoneiden sukupolvessa. Kuvaavaa on, mitä erään Floridassa työskentelevän pastorin toimistossa olevassa kyltissä luki: ”Herra, anna minulle kärsivällisyyttä. Mutta anna se minulle nyt!” Erityisesti esirukouksessa, tämä sinnikkään kärsivällisyyden puute, on länsimaisen Kristuksen seurakuntaruumiin panssarin suurin heikkous. (Luuk. 8:15; 21:19; Room. 15:4; Hepr. 6:12; 10:36; 12:1; Jaak. 1:3–4)

Nykytilannetta tämän sodan ja Yhdysvaltain presidentti Trumpin ilmeisen riippuvuuden suhteen julistaa "tulitaukoja" käsitellään IFI:n perjantain esirukousaiheissa, joissa seurataan Israelia ympäröiviä jatkuvia ja usein muuttuvia tilanteita. (Mainittakoon, että "tulitaukoa" vastaava arabiankielinen sana on hudna, jolla on täysin erilainen merkitys kuin englanninkielisellä sanalla, sillä muslimit pitävät sitä ajanjaksona, jolloin heidän joukkonsa voivat ryhmittyä uudelleen, varustautua ja valmistautua hyökkäämään entistä suuremmalla voimalla.)

Roomalaiskirje 8:28 ja 7..lokakuuta 2023 tapahtunut Hamasin verilöyly

Me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa, niiden, jotka hän on suunnitelmansa mukaan kutsunut (Room. 8:28). Juutalainen kansa ja sen maa eivät ole ainoastaan kutsutut hänen suunnitelmansa mukaan, sillä vaikka sillä ei olisikaan henkilökohtaista suhdetta Jumalaan Messiaan kautta, monet todella rakastavat Häntä.

Esimerkiksi noin 90 prosenttia Israelin juutalaisista viettää pääsiäistä perheensä kanssa ja noin 70 prosenttia paastoaa ja rukoilee jom kippurin aikana. Israelin ”maalliset” tai ”perinteiset” juutalaiset ovat ehdottomasti uskonnollisempia kuin sekulaarit kansalaiset missään muualla lännessä.

Heti 7.10. tapahtuneen Hamasin verilöylyn jälkeen me IFI:ssä muistutimme Jumalaa Roomalaiskirjeen 8:28:sta ja pyysimme Häntä valvomaan ja täyttämään Sanansa. Tähän mennessä tulokset siitä, miten Jumala on saanut tuosta kauhistuttavasta päivästä aikaan hyvää, ovat hämmästyttäviä. Ethan Bronner kirjoitti tästä Jerusalem Postissa maaliskuussa.

"Aamunkoitteessa lauantaina, 7. lokakuuta 2023, kun raketteja ja aseistettuja miehiä tulvi Israeliin Gazasta, Hamasin sotilasjohtaja Mohammad Deif julisti juutalaisvaltion lopun tulleen: 'Veljillemme islamilaisessa vastarintaliikkeessä Libanonissa, Iranissa, Jemenissä, Irakissa ja Syyriassa, päivä on koittanut'." Päivä koitti – joskaan ei läheskään sellaisena kuin hän oli kuvitellut.

Deif ja ”saman sukupolven islamistijohtajat” ovat kaikki kuolleet Israelin ansiosta, ”joka on noussut alueelliseksi hegemoniaksi”. Nykyään Hamasin tärkein tukija Iran "on järjestelmällisesti hajotettu". Lisäksi valtaosa israelilaisista – poliitikoista, armeijan johtajista ja siviileistä – torjuu nyt avoimesti ajatuksen palestiinalaisvaltiosta, kun taas ennen 7. lokakuuta noin 50 prosenttia Israelin juutalaisista kannatti tämän kauhistuttavan asian perustamista Jumalan maalle.

Israel kutsuu vielä keskeneräistä sotaansa Hamasia vastaan lunastussodaksi. Netanjahun ulkoasiainneuvonantaja Ofir Falk totesi: "Me eliminoimme islamistijohtajat ja komentajat koko alueella, ja nyt poistamme [Iranin] ajatollahin hallinnon olemassaolosta uhkaavan vaaran, joka on terrorisoinut maailmaa 47 vuotta."

Silti monet ihmiset maailmassa eivät ”näe yhteyttä”. Heille vuoden 2023 Hamasin hyökkäys ja sen laukaisema julma Gazan sota – se tappoi noin 70 000 palestiinalaista, joista puolet oli terroristeja, ja muutti laajat alueet Gazaa raunioiksi – ”ovat tarina Israelin sorrosta ja kostosta”. Tämä on vahingoittanut vakavasti sen kansainvälistä mainetta ja työntänyt ajatuksen suhteiden laajentamisesta Lähi-idän maiden kanssa entistä kauemmas.

"Unohtakaa normalisointi", sanoi Saudi-Arabian entinen tiedustelupäällikkö prinssi al-Faisal äskettäin CNN:lle. "Tämä on Netanjahun sota." Tietenkin nyt, kun Iran on röyhkeästi hyökännyt Saudi-Arabiaan ja useimpien sen arabinaapureiden kimppuun, Israelia katsotaan eri silmin. Jälleen kerran Roomalaiskirjeen 8:28 toteutuu.

"Mutta ehkä vielä tärkeämpää on, että Israelin toimet 7. lokakuuta lähtien ovat vieraannuttaneet monet" amerikkalaiset, jotka ovat Israelin tärkeimpiä liittolaisia. Maaliskuun alussa tehty Gallup-kysely "osoitti ensimmäistä kertaa, että useammat amerikkalaiset tuntevat myötätuntoa enemmän palestiinalaisia kuin israelilaisia kohtaan." Nuorempien 18–34-vuotiaiden keskuudessa muutos on jyrkempi, sillä "vain vajaa neljännes suosii israelilaisia".

Yhteinen sota Irania vastaan "on herättänyt samanlaista kahden puolueen ylittävää paheksuntaa, ja poliitikot ja kommentaattorit koko poliittisella kentällä syyttävät Israelia siitä, että se on vetänyt Washingtonin" mukaan taisteluun, mikä on naurettavaa. Kun Bibiltä kysyttiin asiasta, hän vastasi kysymällä, miten kukaan, joka tuntee Trumpin, voi ajatella, että Israel voisi pakottaa tämän tekemään mitään sellaista, mitä tämä vastustaa.

Silti Israelin ja Yhdysvaltojen näkökulmat eroavat toisistaan, sillä Yhdysvallat "pitää sitä valinnanvaraisena konfliktina", kun taas Israel näkee sen olemassaolonsa kannalta ratkaisevana taisteluna. Vaikka Yhdysvaltain hallinto on korostanut, että "sen kohteet ovat sotilaallisia ja ydinaseisiin liittyviä", Israelin tavoitteena on heikentää hallintoa niin paljon, että se sytyttää "sisäisen kansannousun, joka kaataa islamilaisen tasavallan". Toistaiseksi se ei ole onnistunut, vaikka juuri sitä me rukoilemme.

Israelissa ”kyselyt osoittavat, että yli 80 prosenttia tukee nykyistä sotaa”, sillä 7.10. herätti israelilaiset näkemään, miten vaaralliseksi heidän itsetyytyväisyytensä oli käynyt. Tel Avivissa, joka on vasemmistolaisempi ja humanistisempi kuin suurin osa muuta Israelia, toimivan kampaamon omistaja sanoi, että 7.10. ”oli kansallinen herätyskello. Emme enää koskaan laske vartiotamme. Monille meistä se oli ystävällinen viesti Jumalalta." Kyllä ja aamen!

Nuo 7.10. tapahtuneet kauhistuttavat teot ravistelivat koko kansakuntaa ja paljastivat monien israelilaisten tiedustelu- ja armeijan upseerien ylimielisyyden, sillä he katsoivat asioita humanistisesta, kreikkalaisten poikien näkökulmasta. "Israel joutui monirintamasotaan, johon se ei ollut valmistautunut." Se oli myös valtava shokki Netanjahulle, joka on kampanjoinut "turvallisuusmiehenä ja mainostanut ainutlaatuista kykyään ennakoida kansakuntaa uhkaavia vaaroja."

Silti häntä huijattiin "suurimman osan turvallisuusviranomaisten kanssa" uskomaan, että Hamas ei uskaltaisi hyökätä Israeliin. Hän oli jopa "kannustanut Qataria lähettämään rahaa Gazaan; sallinut joidenkin gazalaisten työskennellä Israelissa" ja yrittänyt asettaa Hamasin vastakkain maallisemman palestiinalaishallinnon [PA] kanssa Juudeassa ja Samariassa "eräänlaisena hajota ja hallitse -strategiana estääkseen palestiinalaisten itsemääräämisoikeuden.

"Kun Netanjahu sinä päivänä kalpeana ja järkyttyneenä ryhtyi toimeen, hänen katsottiin olevan mennyttä. Keskellä korruptio- ja lahjontaprosessia, maan historian pahimman turvallisuusmokan keskellä, kommentaattorien kuoron mukaan hän joko eroaisi tai hänet pakotettaisiin eroamaan."

Tänäään kuitenkin Bibi, joka työskentelee yhdessä Trumpin kanssa – toisen poliitikon, joka "yleisesti hylättiin menneisyyden hahmona", on hänen omien sanojensa mukaan "muuttamassa Lähi-idän kasvoja". Kaikki alkoi Hamasin 7.10. tekemästä suuresta geopoliittisesta virheestä ja siitä, miten Jumala valvoi tilannetta Roomalaiskirjeen 8:28:n mukaisesti.

Huolimatta siitä, että maailma tuomitsi lähes yksimielisesti Israelin sodan Hamasia vastaan, Israelissa ”huomio keskittyi panttivankien vapauttamiseen ja sodan oikeutukseen sellaista ryhmää vastaan”, joka avoimesti pyrkii Israelin tuhoamiseen. ”Israelin poliittinen taistelu koski sitä, että taisteltaisiin kovemmin, ei sitä, että vetäydyttäisiin.”

Jälleen kerran Netanjahu uudisti itsensä. "Historioitsijan poikana hän kohtasi oman Neville Chamberlainin hetkensä… ja loi itsestään uuden Winston Churchillin." Lisäksi kuten Churchill, hän osoitti Amerikalle, että sen täytyy "liittyä häneen vihollisen voittamiseksi", koska se on Hitlerin tavoin vihollinen jokaisen sellaisen kansakunnan näkökulmasta, joka edelleen perustuu jossain määrin juutalais-kristilliseen perintöön.

Tänään jotkut käyttävät toista historiallista hahmoa kuvaamaan Bibiä: "Franklin Roosevelt, Yhdysvaltain presidentti Japanin hyökätessä Pearl Harboriin. Sen sijaan, että Roosevelt olisi lannistunut tuon tappion jälkeen, hän muutti sen Yhdysvaltain sotilaallisen ylivallan perustaksi ja liittolaisten voitolle Saksasta ja Japanista toisessa maailmansodassa. Netanjahu seurasi samanlaista polkua, lupaamalla 8. lokakuuta 2023 uudistaa Lähi-idän."

Siitä lähtien Israelin armeija ja tiedustelupalvelut ovat vieneet sodan ”alueellisiin vihollisiinsa” tappamalla johtajia ja eliminoimalla monia Hizbollahin terroristeja muunneltujen hakulaitteiden avulla. ”Maahyökkäys Libanoniin seurasi pian sen jälkeen”, ja lisäksi tehtiin monia ”ilmaiskuja Syyrian, Irakin ja Iranin yllä”.

Israel on myös käyttänyt hyväkseen sotaa Hamasia vastaan laajentaakseen hallintaansa Juudeassa ja Samariassa, mikä ”tekee palestiinalaisvaltion perustamisen mahdollisuudesta entistäkin kaukaisemman”. Tämä on yksi 7.10. suurimmista tuloksista.

Bronner toteaa, että 7.10. muutti Israelin turvallisuusnäkymiä, sillä se investoi enemmän rahaa armeijaansa, ”samalla kun monet sen nuorista kääntyvät oikealle” ja kääntyvät enemmän Jumalan puoleen. Tämä on myös rukousvastaus, että Jumala nostaisi esiin lisää Siionin poikia koko kansansa keskuudessa. Ja vaikka tämä kääntyminen Jumalan puoleen perustuu pääosin perinteiseen juutalaisuuteen, se on silti askel oikeaan suuntaan.

Israelin turvallisuusdoktriini on muuttunut, sillä se sijoittaa "joukkoja rajojensa ulkopuolelle… ja siirtää painopistettä vastustajiensa aikeista heidän kykyihinsä. Tavoitteena on nyt iskeä ensin sen sijaan, että odotettaisiin ja reagoitaisiin hyökkäykseen." Nykyään Israel aistiessaan vastustavan armeijan tai terroristiryhmän, joka on sille uhka, "toimii ennaltaehkäisevästi. Monet pitävät tätä kansainvälisen oikeuden rikkomisena", vaikka tarkkaan ottaen siitä ei ole kysymys, tietenkään ellei juutalaisvaltio itse iske. "Toistaiseksi Trumpin johtama Yhdysvallat on tukenut Israelia."

Samoin on käynyt maailmanmarkkinoille. Alkuperäisen romahduksen jälkeen ”sodan kuluessa israelilaiset sijoituskohteet ovat nousseet. Israelilaiset osakkeet ovat olleet maailman parhaiten menestyneitä vuoden 2025 alusta lähtien…” Ja vaikka osakkeet romahtivat maailmanlaajuisesti, kun Iran sulki "Hormuzin salmen ja öljyn hinnat" nousivat jyrkästi, Tel Avivin pörssin 35-indeksi, Israelin "osakeindeksi, nousi lähes 7 prosenttia dollareissa. Se oli maailman toiseksi parhaiten menestynyt, kun taas sekeli vahvistui enemmän kuin mikään muu valuutta." Jälleen kerran näemme tässä Jumalan käden!

Seuraavaksi Bronner kirjoittaa, että ”Netanjahu ei ole enää mennyttä. Jopa ne, jotka halveksivat häntä, epäilevät, että hänet saatetaan valita uudelleen tänä vuonna.” Aluf Benn, äärimmäinen Bibiä vastustava vasemmistolaisen israelilaisen päivälehden Haaretzia toimittaja, kirjoitti surullisena, että jos sota Iranin ja Hizbollahin kanssa ”päättyy nopeasti, Netanjahu ratsastaa ylpeänä sen siivillä vaaliuurnille.”

Silti monissa maissa seurataan tätä sotaa Irania vastaan ”huolestuneina, muistellen Yhdysvaltojen ’ikuisia sotia’ Irakissa ja Afganistanissa”. Lisäksi esiintyy ”alueellisia ja sotilaallisia asiantuntijoita”, jotka ovat ”kauhistuneita siitä, mitä he pitävät Israelin ja Yhdysvaltojen huonona suunnitteluna” Iranin tilanteen jälkeistä aikaa varten.

Israelissa vallitsee kuitenkin ”varovainen optimismi jatkuvista ohjusiskuista huolimatta”. Yleinen käsitys on, että Israel ”on geopoliittisesti ja sotilaallisesti paljon vahvemmassa asemassa kuin kaksi ja puoli vuotta sitten. Ja riippumatta siitä, mitä Iranissa tapahtuu, se tulee olemaan heikompi ja vähemmän uhkaava. Israelin lopullinen tavoite on nähdä uusi Iranin hallitus, jolla on… lämpimät suhteet sekä Israeliin että Yhdysvaltoihin.” Monet eivät odota tätä tapahtuvaksi pian, mutta odotamme, että Jumala voittaa, vaikka kestääkin jonkin aikaa nähdä tarkalleen, mitä Hän on tekemässä – Hänen kunniakseen. (Ps. 115:1–3) ("For Israel, Iran war culminates battle begun by Hamas´Oct. 7 invasion", E. Bronner, JP analysis, 8.3. 2026.)

Israelin arabi Khaled Abu Toameh, joka on muslimi, kirjoitti, että lännen – mukaan lukien Amerikan – suhteet terroristijärjestöihin, kuten Hamasiin ja Hizbollahiin, sivuuttavat käytännössä ideologisen / teologisen taustan, mikä ajaa ne sieppaamaan ja tappamaan juutalaisia ja kaikkia muita, jotka eivät ole muslimeja tai (eivät edusta) käsitystään “oikeasta” islamin suuntauksesta.

[Chuck – Näen tämän ylimielisen lännen perustavanlaatuisena virheenä: se yksinkertaisesti kieltäytyy ottamasta huomioon, että on olemassa muita ihmisiä, jotka eivät näe elämää samalla tavalla kuin se. Kuka ei haluaisi elää mukavasti, käyttää runsaasti rahaa ja hienoja uusia tavaroita leikkikaluinaan? Enemmän rahaa, enemmän mukavuutta, enemmän viihtyisyyttä, helpompaa elämää. Eikö tämä ole sitä, mitä kaikki maapallon asukkaat haluavat? Silti ne, jotka yleensä myös ajattelevat, että he ovat kypsyneet ihmisinä niin, etteivät enää tarvitse mitään tukipilareita, kuten Jumalaa. Siksi he eivät voi kuvitella, että joku olisi valmis palvelemaan jumalaa elämänsä perimmäisenä tavoitteena, puhumattakaan siitä, että tappaisi tai kuolisi sen puolesta. Silti suurin osa ihmiskuntaa ei näe elämää tällä tavalla – ei myöskään Raamattu.]

Viime vuoden lopulla tehdyn Trumpin "tulitaukosopimuksen" perusteella sekä Hamas että Hizbollah ovat sitoutuneet aseistariisumiseen. Silti molemmat kieltäytyvät siitä edelleen. Hizbollahin hyökkäysten jatkaminen Israelia vastaan oli ”rikkomus marraskuussa 2024 tehdystä Yhdysvaltojen välittämästä tulitaukosopimuksesta Israelin ja terroristijärjestön välillä”. Se on myös rikkomus YK:n turvallisuusneuvoston elokuussa 2006 hyväksymästä päätöslauselmasta 1701, joka vaatii ”kaikkien aseistettujen ryhmien aseistariisumista Libanonissa”.

Hizbollah teki "laskelmoidun päätöksen auttaa suojelijoitaan Teheranissa" hyökkäämällä Israeliin. Sen johtajat tiesivät ilmeisesti, että "se herättäisi Israelin voimakkaan reaktion", mikä johtaisi suureen "tuhoon Libanonissa" ja aiheuttaisi kärsimystä sadoille tuhansille siviileille. Hizbollahille Iranin herrojen palveleminen on kuitenkin aina ollut tärkeämpää kuin libanonilaisten "hyvinvointi ja turvallisuus".

Useimmat länsimaalaiset eivät yksinkertaisesti ymmärrä, että ”Iranin terrorismin edustajat, Hizbollah ja Hamas, ovat syvästi juurtuneet jihadistiseen ideologiaan” ja vaikka ne ”ovat peräisin islamin eri haaroista (Hamas edustaa sunneja, Hizbollah shiioja), molemmat käyttävät jihad-käsitettä (pyhä sota) perustellakseen aseellisen konfliktin Israelia vastaan; maata, jota niiden mielestä ei voida hyväksyä ja jonka läsnäoloa pidetään laittomana Lähi-idässä”.

Hamasin vuoden 1988 peruskirjassa määritellään sen sota Israelia vastaan uskonnolliseksi taisteluksi:”Jihad on sen tie, ja kuolema Allahin puolesta on sen suurin toive.” Hamas ja Hizbollah pitävät ”koko Palestiinaa pyhänä islamilaisena maana. Niiden ensisijainen tavoite on tuhota Israel ja korvata se islamilaisella valtiolla.” Molemmat ”käyttävät ’miekkajihadia’ ja marttyyrikuolemaa keskeisinä pilareina poliittisessa mobilisoinnissa ja väkivaltaisessa, aseellisessa taistelussa.”

Kuten jo mainittiin, tulitaukosopimukset, jotka Trump käytännössä pakotti Israelin solmimaan Hizbollahin ja Hamasin kanssa, edellyttävät molempien aseistariisuntaa, mutta ”Yhdysvaltain hallitus ei ole ottanut selkeää kantaa tähän asiaan”. Viime kuukausina Trump on uhannut Hamasia ”helvetin rangaistuksella”, mikäli se ei laske aseitaan. Hän on myös myöntänyt, että Hizbollah on ”käyttäytynyt huonosti”, mutta Yhdysvallat ”odottaa maiden noudattavan aseistariisuntasopimuksia”.

Jo nyt on selvää, etteivät "Hizbollah ja Hamas ole antaneet Trumpin uhkauksien häiritä itseään". Molemmat ovat "päättäneet jatkaa jihadiaan Israelin tuhoamiseksi", joten ne eivät koskaan riisu aseitaan. "Ne pitävät aseitaan paitsi sotimisvälineinä myös kunnian, ylpeyden ja arvokkuuden olemassaolon symboleina." Itse asiassa Hamasin johtaja Mashaal sanoi äskettäin: "Vastarinta ja sen aseet ovat kansakuntamme kunnia ja ylpeys." Tai kuten Hizbollahin edesmennyt pääsihteeri Nasrallah kerran julisti: "He vievät sielumme ennen kuin vievät aseemme – ei siksi, että rakastamme aseita, vaan siksi, että aseet ovat kunnian ja ylpeyden symboli."

Abu Toameh lisää: "On aika, että Trumpin hallinto ja muut kansainväliset osapuolet ymmärtävät, että tulitaukosopimukset tai uhkaukset eivät koskaan saa Hizbollahin ja Hamasin jihadisteja luopumaan aseistaan vapaaehtoisesti. Al-Qaida ja Islamilainen valtio (ISIS) eivät luovuttaneet aseitaan tai luopuneet jihadistaan länsimaita vastaan sopimusten tai uhkauksien vuoksi. Molemmat ryhmät murskattiin ainoalla niiden ymmärtämällä kielellä: voimalla."

Hän päättää: "On virheellistä olettaa, että jihadistiryhmien välillä olisi eroa. Niitä kaikkia yhdistää perustavanlaatuinen vihamielisyys länsimaita kohtaan, mikä koskee erityisesti Yhdysvaltoja ja Israelia. Koska yksikään arabimaa tai islamilainen maa ei ole valmis riisumaan Hizbollahia tai Hamasia aseista, ainoat kaksi maata, joilla on tahtoa ja kykyä tehdä niin, ovat, piditpä siitä tai et, ovat Israel ja Yhdysvallat." ("A dangerous prelude to Trump´s Board of Peace in Gaza", K. Abu Toameh, Gatestone Institute, 9.3. 2026)

Islamilainen jihad – pyhä sota

David Levine on pian ilmestyvän kirjan Prayer: In their own words – Islam-Catholicism-Judaism – What do they pray for? (Rukous: Heidän omin sanoin – islam, katolilaisuus, juutalaisuus – mitä he rukoilevat?) kirjoittaja. Hän on kirjoittanut artikkelin, joka paljastaa islamilaisen jihadin takana piilevän totuuden ja tukee edellä kirjoitettua.

Vaikka media kuvaa islamilaista jihadia usein vain ”antisemiittiseksi, antisionistiseksi tai Israelin vastaiseksi”, mitä se toki onkin, jihad on itse asiassa ”jatkuva pyhä sota epäuskoisia vastaan”, eli kaikkia ei-muslimeja ja itse asiassa kaikkia niitä muslimeja vastaan, jotka eivät täytä jihadistimuslimien asettamia vaatimuksia. Näin ollen se asettaa ”koko islamilaisen muslimimaailman kaikkia muita vastaan”.

Tästä on kuultu todisteita Iranin pääkaupungin Teheranin kaduilla sekä nykyään myös monissa amerikkalaisissa kaupungeissa, kun huutoja ”Kuolema Amerikalle” ja ”Kuolema Israelille” seuraa ”niiden kansallisten symbolien häpäisy”. ”Kuolema”-huudot ovat olleet Iranin shiialaisen islamistihallinnon julistamia tavoitteita vuodesta 1979 lähtien.

Vaikka monien liberaalien on vaikea uskoa, ”muslimien tavoite maailmanherruudesta” näkyy koko islamin historiassa tähän päivään asti. Ajankohtainen esimerkki löytyy Betlehemistä, Israelista, jota kristityt kunnioittavat Messiaan syntymäpaikkana. "Britannian hallinnon viimeisenä vuonna (1947) alueella ja vielä Israelin hallinnon alaisuudessa vuoteen 1993 asti Betlehemin väestöstä oli kristittyjä noin 85 prosenttia". Betlehem on ollut Palestiinan itsehallintoviranomaisen [PA] hallinnassa vuodesta 1993 lähtien, jolloin Oslon sopimukset solmittiin. "Vuoden 2017 väestönlaskennan mukaan kristittyjen osuus Betlehemissä oli noin 10 prosenttia."

Islamin pyhässä kirjassa Koraanissa ”islam väittää toistuvasti ylivoimaisuuttaan kaikkia muita kohtaan ja määrittelee selkeästi, miten muslimien tulisi kohdella ei-uskovia tai ’uskottomia’.” Levine esittää lukijoilleen muutamia otteita:

Ylivoimaisuus: "[Allah] …on lähettänyt lähettiläänsä (Muhammedin) tuomaan opastusta ja totuuden uskontoa (islamia), jotta Hän tekisi [islamista] ylivoimaisen kaikkien uskontojen suhteen." (Koraani 48:28; vrt. 61:9)

Käsittely epäuskoisia kohtaan: "Minä [Allah] herätän kauhua epäuskoisten sydämissä, joten iskekää [heitä] kaulaan ja katkaiskaa jokainen sormenpää. Se johtuu siitä, että he vastustivat Allahia ja Hänen lähettilästään. Ja kuka tahansa vastustaa Allahia ja Hänen lähettilästään – totisesti, Allah on rangaistuksessaan ankara." (Koraani 8:12–13); "Niiden palkkana, jotka käyvät sotaa Allahia ja Hänen lähettilästään vastaan ja kulkevat maata levittäen pahaa, on, että heidät joko tapetaan, ristiinnaulitaan, tai heidän kätensä ja jalkansa katkaistaan vastakkaisilta puolilta tai heidät karkotetaan maasta." (Koraani 5:33)

Islam näkee maailman kahdella tavalla: "Dar al-Islam" [islamin talo] on muslimien hallitsema alue, jossa "islamilaista sharia-lakia sovelletaan". Toinen, "Dar al-Harb" [sodan talo], on mikä tahansa alue, jossa ei ole islamilaista hallintoa ja lakia. Nykyään Israel ja länsimaat sekä kaikki muut ei-muslimimaat luokitellaan Dar al-Harbiksi.

Levine lisää tämän vakavan huomion islamiin kuuluvasta rukouksesta: "Jokainen päivittäinen rukous alkaa julistuksella juutalaisia ja kristittyjä vastaan, ja se toistetaan vähintään viisi kertaa päivässä." ("Not just an anti-Jewish thing, Islamic jihad is so much more", D. Levine, JP Op-ed, 11.8.2025.)

[Chuck – Islamissa ei voi koskaan tapahtua aitoa uskonpuhdistusta, sillä vaikka niin tapahtuisikin, siinä palvottaisiin edelleen väärää jumalaa. Muslimien ainoa aito toivo on pelastava suhde ainoaan tosi Jumalaan Hänen Poikansa kautta. Hyvä uutinen on, että miljoonat muslimit Lähi-idässä ja sen ulkopuolella ovat tulossa pelastetuiksi. Rukoilkaamme edelleen tämän valtavan sadonkorjuukentän puolesta – ja älkäämme unohtako, että suurin osa palestiinalaisista on muslimeja.]

Sota sivilisaatiota vastaan

Seuraavat otteet perustuvat Gatestone Instituten julkaisemaan haastatteluun, joka tehtiin ranskalaisen dokumenttielokuvantekijän, ohjaajan ja kirjailijan Pierre Rehovin kanssa. Hänet tunnetaan elokuvista, jotka käsittelevät arabien ja israelilaisten sekä israelilaisten ja palestiinalaisten välistä konfliktia, sen käsittelyä tiedotusvälineissä sekä terrorismia.

Kysyttäessä Israelin oikeudesta maahan Rehov vastasi: "Juutalaiset ovat asuneet tuolla maalla lähes 4 000 vuotta." Kuitenkin palestiinalaiset ovat keksitty kansa, kuten PLO:n korkea virkamies Z. Mohsen sanoi vuonna 1977 hollantilaiselle päivälehdelle antamassaan haastattelussa: "Palestiinalaiskansaa ei ole olemassa. Palestiinalaisvaltion perustaminen on vain keino jatkaa taisteluamme Israelin valtiota vastaan… Todellisuudessa nykyään ei ole eroa jordanialaisten, palestiinalaisten, syyrialaisten ja libanonilaisten välillä. Vain poliittisista ja taktisista syistä puhumme nykyään palestiinalaiskansan olemassaolosta, koska arabien kansalliset edut vaativat, että esitämme erillisen palestiinalaiskansan olemassaolon vastustamaan sionismia.”

Palestiinalaiset ovat sekoitus arabeja, jotka olivat Israelissa vuonna 1948 ja jotka ”päättivät lähteä viiden arabiarmeijan hyökättyä” Israelin valtioon sen syntymäpäivänä. He lähtivät paetakseen sota-alueelta tai heitä kehotettiin lähtemään ”arabikansalaistensa toimesta, jotka käskivät heidän väistyä tieltä, jotta juutalaisten tappaminen olisi helpompaa”. Kun he yrittivät palata "sen jälkeen, kun arabit olivat hävinneet sodan" – tapahtuman, jota arabit kutsuvat Nakbaksi, katastrofiksi – Israel kieltäytyi päästämästä heitä maahan. Silti arabit, jotka eivät lähteneet, "muodostavat nyt hieman yli 20 prosenttia lähes 10 miljoonasta asukkaasta. Heitä kutsutaan Israelin arabeiksi, ja heillä on samat oikeudet kuin juutalaisilla, paitsi että heitä ei vaadita palvelemaan Israelin armeijassa, elleivät he itse niin halua."

Israelin itsenäisyyssotana tunnetun sodan jälkeen arabimaat kieltäytyivät ottamasta "noin 700 000 arabiveljeään" kansalaisikseen painostaakseen Israelia, mutta "New Jerseyn kokoinen Israel otti vastaan vastaavan määrän juutalaisia, jotka olivat paenneet arabimaista".

Näin ollen Hamasin hyökkäys Israeliin 7.10. ei ollut "kosto" mistään. "Se oli vain viimeisin episodi juutalaisiin kohdistuneiden hyökkäysten monituhatvuotisessa historiassa. Se oli määrätietoinen julistus, ideologian julistus ja sivilisaation murtumakohdan julistus, mitä monet lännessä ovat vuosikymmeniä kieltäytyneet näkemästä."

Rehov sanoo sitten, että "pogromia tai jihadia ei määritä kartta, vaan ajattelutapa: ajatus siitä, että juutalaisia voidaan metsästää juuri sellaisina kuin he ovat – naisia, lapsia, vanhuksia – koska heidän olemassaolonsa katsotaan laittomaksi … Hamas ei hyökännyt sotilaskohteisiin 'miehityksen lopettamiseksi'. Se hyökkäsi perheiden kimppuun vahvistaakseen vanhan opin: juutalainen ei ole vastustaja; juutalainen on ongelma, joka on poistettava."

Jotta voisimme ymmärtää, mitä 7. lokakuuta tapahtui, meidän on unohdettava se lohduttava valhe, että ”epätoivo muuttuu väkivallaksi”. Pogromit eivät synny epätoivosta; ”ne syntyvät luvasta, jolle yhteiskunta, uskonto ja politiikka antavat luvan tehdä käsittämätöntä ja jotka antavat tekijöille tunteen siitä, että he ovat tehneet oikein”.

Hän lisää, että 7. lokakuuta ”paljasti lännen moraalisen sekasorron”. Monet näkivät ”barbaarisuuden videot” ja yrittivät silti ”kontekstualisoida, rationalisoida” ja puolustella Hamasin käyttäytymistä. Tämä asenne itse asiassa rohkaisee tulevia pogromeja.

Nykyään näemme ”verisyytöksen – syytöksen siitä, että juutalaiset murhaavat lapsia”, elpyvän. Tämä keskiaikainen myytti, joka on vastuussa lukemattomista pogromeista", on ollut "Pallywoodin" tavoite, eli palestiinalaisten pyörittämän "anti-Israel-elokuvien teollisuuden, joka perustuu usein valheisiin ja naamioituu palestiinalaismyönteiseksi…" Pallywood on erinomainen "järjestelmällisessä lavastuksessa, käsikirjoittamisessa ja kuvien vahvistamisessa, jotka on suunniteltu sopimaan ennalta määrättyyn syytökseen".

Suurin osa kuvatuista tapahtumista on täydellinen valhe verrattuna siihen, mitä todellisuudessa on tapahtunut erilaisissa taisteluissa terroristeja vastaan. Se paljastaa modernin ajattelutavan, jota on vaikea voittaa: ”hyvä tarina menee todellisuuden edelle”. Siten ”järjestelmän nerokkuus on psykologista. Kun kuva on kerran levinnyt, oikaisulla ei ole enää merkitystä. Tunteiden tuomio on jo annettu.”

Kysyttäessä, minkä puolesta Israel todella taistelee, Rehov vastaa: "Israel taistelee tietenkin selviytymisestään, mutta ei vain siitä. Israel taistelee länsimaisen sivilisaation säilyttämiseksi, ja rintamalla, jota länsi ei halua nimetä: islamilainen ääriliike ja sen vaatimus globaalista poliittisesta hallinnasta. Hamas, Islamilainen jihad, Hizbollah ja Iranin hallinto eivät vihaa Israelia sen tekojen vuoksi. Ne vihaavat Israelia sen vuoksi, mikä se on: epäuskoinen valtio niiden keskellä. Jos Israel olisi kristillinen valtio, sama ongelma olisi olemassa." Esimerkkinä on nykyinen Nigerian kansanmurha, jossa yli 52 000 kristittyä on surmattu viimeisten 14 vuoden aikana maassa, pohjimmiltaan on "vapaa yhteiskunta, mikä on näkyvä hylkääminen islamistien totalitaarisesta unelmasta".

Jos länsi palkitsee 7.10. tapahtumat "poliittisilla eduilla", kuten painostamalla Palestiinan valtion perustamista keskelle Israelia, "se antaa opetuksen jokaiselle maan päällä olevalle väkivaltaiselle liikkeelle: verilöyly kannattaa. Joten kyllä, Israel puolustaa itseään, ja niin tehdessään se puolustaa myös periaatetta, että sivilisaatio ei voi selviytyä, jos se neuvottelee barbaarisuuden kanssa ikään kuin se olisi väärinymmärretty kumppani."

Trumpin taipumuksesta solmia "sopimuksia" Rehov toteaa, ettei se sinänsä huolestuta häntä, vaikka hän "pelkääkin sopimuksia, joissa rauhallisuus sekoitetaan rauhaan. Jos sopimus antaa aikaa ’väärälle’ osapuolelle”, seurauksena on ”uhan jatkuminen. Hamas ja Iranin hallinto ovat osoittaneet, että ne tulkitsevat pidättyvyyden tilaisuudeksi.” Siten todellinen "kysymys ei ole, pitääkö Yhdysvallat parempana lyhyitä operaatioita vai pitkiä sotia", vaan se, vetääkö Yhdysvallat uskottavia rajoja ja valvoo niiden noudattamista.

"Mitä tulee kotimaisiin poliittisiin rajoitteisiin, niitä on jokaisella [Yhdysvaltain] hallinnolla." Todellisuus on, että Israel ei uskalla "ulkoistaa selviytymistään", eikä Yhdysvallat saa "teeskennellä, että totalitaarista jihadismia voidaan 'hallita' loputtomiin. Joko terrorin infrastruktuuri puretaan, tai se kasvaa uudelleen."

Ja vaikka Yhdysvalloissa käydäänkin perusteltuja keskusteluja "ulkomaisista sitoumuksista", Israelin viholliset "pakottavat sivilisaation sotaan".

Hän sanoo sitten: "Elämme todellisuuden sotaa. Aseet tappavat ruumiita. Propaganda tappaa arvostelukyvyn. Kun arvostelukyky romahtaa, demokratiat alkavat vihata itseään, epäillä oikeuttaan puolustaa kansalaisiaan ja romantisoida voimia, jotka tuhoaisivat ne… Länsi ei tule kärsimään tappiota voiman puutteen vuoksi." Jos se voitetaan, se tapahtuu "kieltäytymällä vastustamasta vaaraa silloin, kun se nähdään." ("The War on Civilization: Israel cannot outsource its survival", Gatestone Institute, 29.3. 2026.)

Zvika Klein kirjoitti, että 11 vuotta sitten kaksi muslimiveljestä murhasi 12 ihmistä Charlie Hebdon -lehden Pariisin toimistossa, koska lehti oli julkaissut Muhammed-pilapiirroksia. Kaksi päivää myöhemmin aseistautunut mies, "joka vannoi uskollisuutta ISISille, käveli kosher-supermarketiin ja murhasi neljä juutalaista", jotka olivat tekemässä ostoksia sapatiksi. "Luulimme katsovamme kauheutta. Itse asiassa olimme todistamassa sen Euroopan loppua, jonka tunsimme.”

Nämä väkivallanteot olivat ”osoituksia siitä, miten terrorismi muuttaa vapaiden yhteiskuntien sääntöjä ilman, että lakeja tarvitsee säätää”. Opetus oli yksinkertainen: ”Julkaise jotain, mistä emme pidä, niin tapamme sinut. Ole julkisesti näkyvästi juutalainen, niin tapamme sinut." Kun he tekevät tämän muutaman kerran, pelko hoitaa loput heidän puolestaan, ja siinä piilee "strategian paha nerous. Sinun tarvitsee iskeä vain kerran tai pari, ennen kuin pelko alkaa ylläpitää itseään".

Länsimainen sananvapaus murhattiin Charlie Hebdon toimistossa, tai kuten Klein sitä kutsuu, "Kalashnikovin sensuurilla". Se, mitä Pariisissa tapahtui, vaikutti "jokaisen toimituspalaveriin", määräsi, mitä "jokaisessa yliopiston luentosalissa" sai sanoa, ja oli osa "jokaista synagogan turvallisuusbriefingiä" lännessä. Terroristien ei tarvinnut murhata uudelleen. "Eston tunne on jo asennettu, ja se toimii hiljaa taustalla kuin itsensä päivittävä ohjelmisto. Siten tiedät, että strategia toimi." He saavuttivat sen, mitä olivat päättäneet tehdä: "tappaa koko sivilisaation luottamuksen sen periaatteisiin."

Näin ollen "Eurooppa, joka oli olemassa ennen tammikuuta 2015, Eurooppa, joka uskoi ratkaisseensa jumalanpilkkakysymyksen valistuksen aikana, piti sekularismia itsestään selvänä asiana ja oletti, että juutalaiset voisivat elää jokaisessa synagogassa avoimesti ilman aseistettuja vartijoita " – tuona viikkona se Eurooppa alkoi kuolla.

Tämä on strategia, joka on hallinnut vuosisatojen ajan "koko Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa. Uskonnollisesta puheesta on tehty rikos lähes jokaisessa alueen maassa. Sensuurin infrastruktuuri toimii avoimesti, valtiovallan, sosiaalisen pakottamisen ja toisinaan väkijoukkojen väkivallan tukemana. Pew Research Centerin mukaan 18:ssa alueen 20 maasta [90 prosenttia] vuonna 2019 oli voimassa jumalanpilkkalakeja. Kolmetoista näistä maista oli kriminalisoinut islamin hylkäämisen. Tämä kertoo kaiken, mitä sinun tarvitsee tietää siitä, uskovatko nämä oikeusjärjestelmät ihmisten oikeuteen ajatella omia ajatuksiaan.”

Vuonna 2025 Freedom House raportoi, että jokainen sen tutkimista Lähi-idän maista ”estää poliittista, sosiaalista tai uskonnollista sisältöä verkossa. Koko alueen informaatioekosysteemiä muokkaa periaate, että tietyt ajatukset ovat liian vaarallisia sallittaviksi ja että loukkaus on eräänlaista väkivaltaa.”

Jihadistinen terrorismi ”vie tätä periaatetta aseella uhaten. Se pyrkii tekemään tästä refleksistä automaattisen sellaisissa yhteiskunnissa, jotka ovat vuosisatojen ajan yrittäneet rakentaa jotain erilaista.” Et ”puhu Muhammadista, islamista tai väkivallan uskonnollisista syistä. Tämä johtuu siitä, että olet jo miettinyt, mitä saattaisi tapahtua, jos tekisit niin. Olet päättänyt, että harkinnan käyttäminen on tärkeämpää kuin riski tulla murhatuksi.”

Tämä on "sitä, mitä Länsi-Eurooppa on tehnyt jo 11 vuoden ajan". Jokainen yksittäinen kompromissi voi olla järkevä. Vältämme tiettyjä aiheita ja kiellämme asteittain juutalaisen uskonnon ulkoisen harjoittamisen, "koska turvallisuuskustannukset ovat kohtuuttomat". Yhdessä nämä kompromissit kuitenkin "merkitsevät tappiota. Ne merkitsevät niiden periaatteiden hidasta romahtamista, joiden vuoksi länsimainen sivilisaatio oli alun perin puolustamisen arvoinen".

Klein sanoo sitten, että tämä "on sitä, miltä lopun alku näyttää. Se ei tule kerralla: se tulee tuhansina pieninä myönnytyksinä. Se tulee tuhansina hiljaisina perääntymisinä – tuhansina hetkinä, jolloin päätät, että rauhan säilyttäminen on tärkeämpää kuin periaatteiden puolustaminen."

On jo korkea aika "tunnustaa nämä murhat siksi, mitä ne olivat: avauslaukaus Länsi-Euroopan romahtamiselle. Tämä on vihollisen strategia, joka on osoittautunut paljon tehokkaammaksi kuin olemme valmiita myöntämään; se toimii edelleen joka ikinen päivä ja riippuu täysin halukkuudestamme jatkaa sen suvaitsemista." ("Are we watching the collapse of Western Europe in real time?" Z. Klein, JP Op-ed, 7.1. 2026.)

Kun historiasta kieltäydytään oppimasta

Toimittaja Nira Broner Worcman on kirjoittanut teoksen A Sisyphean Task, jossa tarkastellaan median uutisointia Israelin ja terroristiryhmien välisestä sodasta. Hän kirjoittaa, että nykypäivän "ideologinen manipulointi muistuttaa retoriikkaa, joka tasoitti tietä" holokaustille. "Kahdeksankymmentä vuotta sitten maailma vannoi, ettei se enää koskaan sallisi barbaarisuuden esiintyvän laillisuuden verhoon kätkettynä." Holokausti ja sen ”miljoonien juutalaisten ja muiden vähemmistöjen järjestelmällinen tuhoaminen… korostivat vihan ja vainon suvaitsemisen katastrofaalisia seurauksia”. Historialliset lähteet osoittavat, että monet ”tiesivät kasvavasta antisemitismistä ja vähemmistöjen vainosta Saksassa” ja muilla natsien miehittämillä alueilla, mutta joko vaikenivat ”tai vähättelivät tosiasioita”. Se vaikutti lopputulokseen.

"Nykyään olemme todistamassa yliopistoista uutistoimistoihin, parlamenteista kansainvälisiin järjestöihin häiritsevää moraalista déjà vu -ilmiötä. Ne, joiden Hamasin yllätyshyökkäyksen jälkeen 7.10. pitäisi puolustaa elämää ja totuutta, seisovat terrorin puolella, joko sivuuttamalla, vääristelemällä tai ylistämällä terroristiryhmän tekemiä rikoksia."

Holokausti alkoi ennen tuhoamisleirejä, ”luokkahuoneissa, sanomalehdissä ja kahviloiden keskusteluissa, kun syyksi naamioitu viha sai älyllistä arvovaltaa. Professorit suhteellistivat, toimittajat ’kontekstualisoivat’, poliitikot laskelmoivat ja instituutiot – etiikan ja järjen vartijat – omaksuivat rikollisten aatteen ikään kuin se olisi laillinen.”

Samat ihmisryhmät toistavat samaa tänäkin päivänä. Jokaisen terrori-iskun jälkeen ”osa lehdistöä ryntää ’selittämään’ selittämätöntä, muuttamalla uhrit syyllisiksi ja murhaajat militanteiksi. Arvostetut tutkijat järjestävät keskusteluja ja julkaisevat kirjoituksia, joissa terrorismi esitetään oikeutettuna vastarintana, kun taas manifesteissa ja artikkeleissa toistetaan iskulauseita, jotka suhteuttavat siviilien murhaamisen.” Ja tietenkin monet poliitikot puhuvat "historiallisesta kontekstista" tai "eriarvoisuudesta" keinona perustella kauhistuttavaa väkivaltaa.

Myös "kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt", mukaan lukien tunnetut kansalaisjärjestöt ja YK, pitävät usein "terroristeja palestiinalaisten laillisina edustajina ja vähättelevät tai sivuuttavat rikokset viattomia siviilejä – sekä israelilaisia että palestiinalaisia – kohtaan."

Kaikki tämä "lähettää vaarallisen viestin: se legitimoi vihan, normalisoi väkivallan ja heikentää kansainvälisen oikeuden käsitettä", samalla kun se julistaa, että "uhrit voidaan unohtaa sopivan narratiivin nimissä". Jokainen, joka nykyään vähättelee terrorismia, edistää ”sitä itsetyytyväisyyttä, joka 1930-luvun Euroopassa legitimoi antisemitismin akateemisella ja journalistisella kielellä. Sanat ovat muuttuneet”, mutta menetelmät ovat samat.

Käyttämällä ilmaisua "oikeutettu syy" tarjotaan "vihalle verho" sillä tämä tunteiden manipulointi "korvaa järjen". Jälleen kerran ihmiset "teeskentelevät, etteivät näe"; tai teeskentelevät, että asiat ovat liian monimutkaisia, jotta voitaisiin erottaa oikea väärästä, hyvä pahasta.

"Häiritsevintä on, että tämä sokeus ei johdu tietämättömyydestä vaan moraalisesta opportunismista. On helpompi puolustaa suosittua roistoa kuin pitää kiinni totuudesta, koska se on epäsuosittu. On poliittisesti ja akateemisesti kannattavampaa noudattaa hetken narratiivia kuin kohdata historiallinen vääristely." [Aamen!]

Siksi "valehtelusta tulee hyve, hiljaisuudesta varovaisuutta ja pelkurimaisuutta", mitä voidaan kutsua "puolueettomuudeksi. Jokainen nykyisen itsetyytyväisyyden teko vahvistaa epäoikeudenmukaisuuden malleja ja luo ennakkotapauksia, jotka rapauttavat koko yhteiskunnan arvoja vaarantamalla paitsi nykyhetken myös tulevien sukupolvien muistin ja eettiset arvot."

Silti on olemassa perustavanlaatuinen "ero niiden välillä, jotka erehtyivät menneisyydessä, ja niiden välillä, jotka erehtyvät nyt: me tiedämme, mitä sen jälkeen tapahtui. Meillä on valokuvia, todistajanlausuntoja, museoita, elokuvia ja arkistoja – ja silti toistamme samaa moraalista virhettä, täysin tietoisina siitä kuilusta, mihin se johtaa. Jokainen laiminlyönti, jokainen tekosyy, jokainen ”hiljainen suosionosoitus terroristeille” vie meitä lähemmäksi pahuuden normalisointia, jolloin tragedian toistuminen on paitsi mahdollinen myös ennustettavissa.”

Israelin valtio syntyi historiallisena vastauksena holokaustiin, "tarjoamalla turvasataman juutalaisille ja säilyttämällä muistot tragediasta, mitä ei saa koskaan toistaa. Historia ei ole epäonnistunut opettamaan meitä, mutta me kieltäydymme oppimasta." ("Refusing to learn from history: The world looks away as terror is legitimized", N. B. Worcman, JP Op-ed, 6.11.2025.)

Aikaisempaa uskonnollisempi ja konservatiivisempi

Vuoden 2025 lopulla tohtori Shuki Friedman, Juutalaisen kansan politiikan instituutin [Jewish People Policy Institute] [JPPI] pääjohtaja, joka toimii Peresin akateemisessa keskuksessa [Peres Academic Center] oikeustieteen vanhempana lehtorina, havaitsi erityisesti nuorten israelilaisten keskuudessa kiinnostavan suuntauksen. Israelin johtavalla radioasema Galgalatz valitsi vuoden kappaleeksi ”Tamid Ohev Oti” (”Hashem [Jumala] rakastaa minua aina”). TikTok on täynnä videoklippejä, joissa nuoret käyttävät ylpeinä Tzitzit-nauhoja [juutalaisessa perinteessä rukoushuivin (tallit) tai vaatteen neljään kulmaan kiinnitettyjä solmittuja hapsuja tai tupsuja, joiden tarkoituksena on muistuttaa käskyjen noudattamisesta] ja opiskelevat Tooraa. Kokonaiset pataljoonat rukoilivat yhdessä ennen Gazaan menoa.” Mitä nämä asiat tarkoittavat? JPPI:n marraskuun 2025 Israelin yhteiskunta-indeksi sisälsi 18–24-vuotiaille suunnatun kyselyn, jossa tarkasteltiin syvällisesti seuraavaa kysymystä: "Ovatko nuoret israelilaiset lähentyneet uskontoa 7.10. sodan seurauksena? Lyhyt vastaus oli: kyllä…"

Vaikka Israelia on pidetty "länsimaisena, sekulaarina maana", viime vuosina ja erityisesti 7.10. jälkeen "Israelin julkisuudessa on vallinnut entistä perinteisempi [juutalainen] sävy. Kyseessä ei ole massiivinen uskonnollinen herätys… Pikemminkin se heijastaa kulttuuriin, kieleen, musiikkiin ja uskontoon liittyviä käytäntöjä, joita yhä useammat israelilaiset ovat päättäneet omaksua. Trendi on nähtävissä suuressa osassa väestöä, mutta koska Israel on nuori maa, se ilmenee erityisen selvänä nuorten israelilaisten keskuudessa…"

JPPI:n tutkimus osoitti selkeän trendin: nuoret israelilaiset vahvistavat uskoaan. "35 prosenttia sanoo uskovansa nyt Jumalaan enemmän kuin ennen", kun taas vain 10 prosenttia uskoo vähemmän! Suunnilleen sama prosenttiosuus "ilmoittaa noudattavansa perinteisempiä käytäntöjä kuin aikaisemmin – 38 prosenttia rukoilee enemmän; 27 prosenttia lukee Raamattua enemmän kuin aikaisemmin."

Tämä suuntaus on voimakkainta niiden keskuudessa, joilla on ”ennestään jonkinlainen uskonnollinen identiteetti… Kuitenkin, kun kysytään heidän ystävistään”, kaikkia taustoja edustavat nuoret ”ilmoittavat ylivoimaisesti, että ’monet’ ja niiden osalta, jotka ovat ”perinteisemmin uskonnollisia, jopa ’useimmat’ ovat tulleet aikaisempaa uskonnollisemmiksi.”

Tutkimus paljasti, että ”poliittiset muutokset eivät ole yhtään vähemmän dramaattisia. Nuoret israelilaiset ovat siirtyneet päättäväisesti oikealle. Kaikissa ideologisissa ryhmissä, äärivasemmistosta maltilliseen oikeistoon, sodan alettua lähes puolet vastaajista sanoo siirtyneensä oikealle …”

Koska väestötilastojen perusteella on todistettu, että ”mitä uskonnollisempi ryhmä on, sitä korkeampi on sen syntyvyysaste”, tulokset osoittavat selkeän suunnan Israelin tulevaisuudelle: ”Israel on matkalla kohti nykyistä uskonnollisempaa ja oikeistolaisempaa tulevaisuutta.” (”Will young Israelis’ rightward, traditional shift impact the country’s future?” S. Friedman, JP Analysis, 3.12.2025.)

Silloin te etsitte minua ja löydätte minut, kun etsitte minua kaikesta sydämestänne.Jer. 29:13

Siunaukset Siionista

Chuck Cohen

Ilm. 22:21