Shalom, ystävät

Elämä Israelissa muistuttaa usein kuin vuoristoradalla ajelua: juuri kun vauhti näyttää hidastuvan, seuraakin valtava alamäki ja ikävät kaarteet, jotka heittävät meidät ensin yhteen ja sitten toiseen suuntaan. Toki Herra varoitti meitä, että Hänen tulemistaan edeltävät päivät olisivat täynnä ”jännitystä” (Luuk. 21:28)! Jumala käyttää myös Israelia ja Jerusalemia koetellakseen kansoja ja saadakseen ne ansaan (Sak. 12:2–3). Se selittää, miksi koen usein olevani kuin juustonpala hiirenloukussa.

Vaikka olen täysin vakuuttunut siitä, että Jumala hallitsee luomakunnan korkeimpana hallitsijana (Ps. 93:1–2; 96:10; 97:1; 99:1; 103:19 ynnä monet muut vahvistukset sekä Vanhassa testamentissa [Tanak] että Uudessa testamentissa) ja vaikka Sana sisältää niin Israelin suojelun ja kohtalon kuin oman kohtaloni, se ei poista huolen tai jopa pelon hetkiä. Kiitän Jumalaa siitä, että Hän käskee meitä, jotka luotamme Häneen, olemaan pelkäämättä. Hän tiesi, että jos teemme Hänen tahtonsa, tulee tilanteita, joissa normireaktiona seuraisi pelko. Se, ettei pelkää, on tahdon päätös, eikä se seuraa automaattisesti Hänen valtakuntansa jäsenyyden myötä.

On kiinnostavaa huomata, miten lause "älä pelkää" esiintyy ensimmäisen kerran Raamatussa 1. Mooseksen kirjan 15:1:ssä: Näiden tapausten jälkeen Abramille tuli näyssä HERRAN sana: 'Älä pelkää, Abram, minä olen sinun kilpesi ja sinun palkkasi on hyvin suuri.' Ja viimeisen kerran luemme saman lauseen Ilmestyskirjan 1:17–18:ssä, jossa Johannes kuvaa kohtaamistaan kirkastetun ja ylösnousseen Messiaan kanssa: Hänet nähdessäni minä kaaduin kuin kuollut hänen jalkojensa juureen. Mutta hän pani oikean kätensä päälleni ja sanoi: ’Älä pelkää! Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, ja minä elän. Minä olin kuollut, mutta nyt minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan [kr. Hades] avaimet.'

Jumala on siis meidän kilpemme ja suuri palkkamme; Hän on alku ja loppu; Hän voitti kuoleman ja on nyt ylösnousemus ja elämä, ja Hänellä on helvetin ja kuoleman avaimet. Ei ihme, että Hän voi sanoa, ettei meidän tarvitse pelätä, koska kaikki on Hänen suvereenissa hallinnassaan – tuntuu miltä tuntuu!

Miksi korvausteologia on niin suosittua?

Miksi niin monet Jeshuaan aidosti uskovat uskovat "korvausteologiaan"? Tämä väärä oppi sanoo pohjimmiltaan, että Uuden testamentin kirkko on nyt korvannut Israelin Jumalan valtakunnan suunnitelmissa. Usein se menee niin pitkälle, että se sanoo kaikkien Tanakin Israelille antamien siunausten kuuluvan nyt Kristuksen seurakuntaruumiin jäsenille ja he voivat vaatia niitä omikseen. Toisaalta en ole koskaan ymmärtänyt, sisältyykö niihin myös ne yli 200 kertaa, kun Jumala lupaa Israelin maan Israelin kansalle. Korvausteologian kannattajat lisäävät kuitenkin, että vaikka kirkko nyt perii siunaukset, kaikki Jumalan tottelematonta Israelia koskevat kiroukset pysyvät edelleen voimassa!

Mielestäni olennaisin kysymys on yksinkertaisesti tämä: vaikka nämä uskovat sanovat uskovansa Messias Jeshuaan, he hylkäävät tavan, jolla Hän ymmärsi profetiat.

Messias tulkitsi lakia sen perustana olevien hengellisten periaatteiden kautta. Niinpä Hän vertasi murhaa sydämessä olevaan vihaan, aviorikosta sydämessä olevaan himoon jne. Messias Jeshua piti Jumalan tottelemista sydämen asiana, jonka Hän aloitti antamalla meille uuden sydämen ja uuden hengen, jotta voisimme rakastaa Jumalaa kaikesta sydämestämme, sielustamme ja voimastamme.

Mutta profetioiden osalta Jeshua ja Uuden testamentin kirjoittajat vaativat kirjaimellista tulkintaa. Siksi Uudessa testamentissa lukee usein tämäntyyppisiä lauseita: Tämä tapahtui, jotta profeettojen sanomat täyttyisivät. (Matt. 1:22–23; 2:5–6, 14–15, 17–18, 23; 3:1–3; 26:55–56; Luuk. 24:44; Ap. t. 3:18)

Jos alamme tulkita profetioita kirjaimellisesti, kuten Jeshua itse teki, niin Israelin nykyinen elpyminen ja valtaanpaluu on Jumalan teko. Siksi kirkko ei voi olla ”Israel”. Siten korvausteologia osoittautuu vääräksi opiksi – itse asiassa, kun otetaan huomioon kaikki antisemiittiset ja Israelin vastaiset teot ja asenteet, joita se on synnyttänyt Messiaan seurakuntaruumiiseen menneisyydessä ja vielä nykyään, määrittelisin tämän demonista alkuperää olevaksi opiksi! (1. Tim. 4:1)

Keneen nämä uskovat siis luottavat? Luottavatko he teologeihinsa vai Vapahtajaansa? Lukevatko tai tutkivatko useimmat heistä edes itse Raamattua – ja jos lukevat tai tutkivat, tutkivatko he sitä takaperin? Tarkoitan tällä sitä, että niin monet uskovat on opetettu tulkitsemaan Tanakia Uuden testamentin näkökulmasta – mutta Jeshua ja kaikki Uuden testamentin kirjoittajat tulkitsevat Uutta testamenttia Tanakiin perustuvien oppien kautta.

Muistakaa, että Tanak oli ainoa osa Jumalan sanaa, joka apostoleilla ja alkukirkolla oli käytössä. Siksi aina, kun heille – Jumalan uskollisille miehille ja naisille – paljastettiin ”uusi” käsite, he vertasivat sitä Tanakiin, siihen, minkä he tiesivät olevan Jumalan sana. Vasta sen jälkeen he hyväksyivät sen.

Jos haluatte syventää tietojanne siitä, miten Uusi testamentti uskoo Tanakiin ja pitää sitä kaikkien Uuden testamentin oppien perustana, lukekaa opetuksemme IFI:n verkkosivuilta.

Ajankohtaiset tapahtumat

Kannustan teitä jälleen kerran tilaamaan Intercessors for Israel -järjestön perjantaipäivisin ilmestyvän rukousaiheita-kirjeen, jotta pysytte ajan tasalla siitä, miten me IFI:ssä näemme ajankohtaiset tapahtumat ja miten Jumala johdattaa meitä rukoilemaan niiden puolesta. [https://www.ifi.org.il/]

Sen sijaan tämä uutiskirje, jonka julkaisutiheys on vähentynyt muiden henkilökohtaisten ja järjestöön liittyvien velvollisuuksieni vuoksi, pyrkii keskittymään perustavanlaatuisiin kysymyksiin, jotka on syytä pitää mielessä lukiessamme uutisia ja rukoillessamme Hänen valtakuntansa tulemista maan päälle. (Luuk. 11:2)

Esimerkiksi, ellei meillä ole edes jonkinlaista käsitystä siitä, mitä Koraania noudattavat muslimit todella uskovat ja mikä heitä velvoittaa, (samaan tapaan kuin me Messias Jeshuan opetuslapset noudatamme Raamattua) emme voi ymmärtää, miksi hyväntahtoiset sopimukset – kuten ne, joita Yhdysvaltain presidentti Trump on tekemässä rauhan saamiseksi Lähi-itään – eivät yksinkertaisesti toimi. [Ks. alla oleva kohta shiiamuslimien uskomuksista.]

Mikäli emme myöskään tunnista, miten Jumala käyttää Israelia, erityisesti näinä päivinä, jotka johtavat Israelin Messias-kuninkaan paluuseen, koettelemaan sekä uskovien että epäuskoisten, kansakuntien ja kansainvälisten kansalaisjärjestöjen mieliä ja sydämiä (esim. Sak. 12:1–2; 14:1–4), voimme helposti jättää huomiotta ja/tai tulkita väärin sen, mitä Hän tekee tai sallii tapahtuvan. Tähän kuuluu myös Hänen lopullinen tavoitteensa – Hänen kunniansa ilmentyminen koko maassa. (4. Moos. 14:21; Ps. 72:18–19; 113:3; Jes. 11:9; 40:4–5; Hab. 2:14; Mal. 1:11; 2. Kor. 4:6) Tietenkään se ei tapahdu ennen kuin Hänen Poikansa, Israelin kuningas ja kaikkien kuninkaiden Kuningas, palaa puolustamaan kansaansa ja sitten istuutuu isänsä Daavidin valtaistuimelle hallitsemaan maailmaa Jerusalemista käsin. (Ps. 122:3–5; 132:11; Jes. 9;6–7; 66:23; Sak. 8:22; 14:1–4, 16; Matt. 25:31; Luuk. 1:32; 19:37–38)

Koska Messiaan paluu lopettaa Saatanan valheelliset, mutta tehokkaat väitteet ja petokset, Paholainen on hyvin järkyttynyt. Tässä on taustasyy sille, miksi nykymaailmassa esiintyy niin paljon vihaa juutalaisia ja juutalaisvaltiota kohtaan. Raamatun profetioiden mukaan Herra ei palaa ilman uudelleen elpynyttä ja valtaanpalannutta Israelia, jonka pääkaupunki on Jerusalem (Sak. 14:4; Matt. 23:37–39). Saatana tietää sen, ja me rukoilemme, että myös entistä useammat uskovat näkisivät sen voidakseen saada hengellisen ymmärryksen todellisesta taistelusta, joka raivoaa Israelin raamatullista oikeutta vastaan, mikä koskee maan omistamista. (Ob. 1:17)

Trump – ystävä, vihollinen vai…?

Vaikka Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on ollut Israelin todellinen ystävä, hän on kuitenkin jatkuvasti estänyt Israelia saavuttamasta täydellistä voittoa vihollisistaan – Hizbollahista, Iranista ja Hamasista. Hän haluaa tulla nähdyksi rauhanmiehenä, joten hän julistaa ”tulitauon” juuri silloin, kun Israel on tuhoamassa vihollisiaan. Valitettavasti hän ei näytä ymmärtävän, että ”tulitauko”, arabiksi hudna, merkitsee muslimeille aikaa ”lopettaa”, keskeyttää taistelu, kunnes he ovat tarpeeksi vahvoja ”ampumaan” vihollista uudelleen ja tuhoamaan sen.

Hänen julistamansa tulitaukosopimus Israelin ja Hizbollahin välillä oli valtava virhe – juuri kun Israel oli saanut tämän vaarallisen terroristijärjestön Libanonissa sananmukaisesti köysiin. Tänään luemme uutisista, että Hizbollah on varustautumassa uudelleen ja suunnittelemassa uutta iskua Israelia vastaan, eikä Libanonin armeija, jonka Trumpin tulitaukosopimuksen mukaan pitäisi riisua Hizbollahia aseista, ole todellisuudessa toteuttamassa tätä. [Jopa minä olisin voinut kertoa Trumpille, että näin kävisi – missä siis ovat hänen asiantuntevat neuvonantajansa?]

Sen jälkeen hän julisti tulitaukosopimuksen Israelin ja Iranin välille juuri, kun Israel oli aikeissa auttaa iranilaisia kaatamaan heidän demonisen hallituksensa, joka huutaa "Kuolema Amerikalle, kuolema Israelille" aina kun tilaisuus siihen tarjoutuu. Se oli toinen valtava virhe. Iranista tulevien raporttien mukaan maa jatkaa ydinaseohjelmansa kehittämistä Venäjän ja Kiinan avustuksella.

Lisäksi äskettäin Trump julisti tulitaukosopimuksen Israelin ja Hamasin välille juuri kun Israel oli aikeissa tuhota tämän islamilaisen terroristijärjestön kokonaan. Tämä sopimus runnottiin läpi Bibille ja Israelille, ja Trump on avoimesti kerskunut siitä.

Kaiken kaikkiaan, nämä kolme suurta geopoliittista virhettä estivät Israelia saavuttamasta voittoja näistä Jumalaa, juutalaisia, länsimaita ja kristittyjä vihaavista Amerikan ja Israelin vihollisista. Mutta kuka sitä laskee? Luulen, että Jumala laskee – eikä se ole hyvä uutinen Amerikalle.

Miksi Trump toimii näin? Onko hänen halunsa tulla tunnetuksi ”rauhanmiehenä” niin voimakas, että se sokaisee hänet Lähi-idän todellisuudelta? Vai sokaiseeko hänen rakkautensa rahaan hänet siltä, miten helppoa äärimmäisen rikkaiden arabimaiden on leikkiä ja pettää häntä? Missä ovat hänen uskovat neuvonantajansa, jotka varoittaisivat häntä, ettei hän kohtelisi Israelia kuin minä tahansa muuna maana eikä Jumalan valittuna kansana, jota Herra itse on vannonut puolustavansa?

Juuri sinä päivänä, kun Trump oli Israelissa ja elossa olevat panttivangit vapautettiin, mikä on toistaiseksi ainoa hyvä asia Gazan tulitaukosopimuksessa, Amerikan itärannikolla, mukaan lukien Washington DC:ssa, oli vaarallisia myrskyjä. Monissa osavaltioissa esiintyy edelleen myrskyjä ja tulvia, ja useissa muissa jatkuu vakava kuivuus.

Lisäksi Yhdysvaltain hallitus suljettiin demokraattien ja republikaanien välisen sodan kiihtyessä, ja sulku on jatkunut tämän kirjoituksen laatimisen aikana. On myös merkkejä sisällissodan kiihtymisestä, sillä useissa kaupungeissa on mellakoita poliisia, pormestareita ja kuvernöörejä vastaan, jotka kieltäytyvät yhteistyöstä Trumpin hallinnon pyrkimyksissä torjua rikollisuutta ja karkottaa vaarallisia laittomia maahanmuuttajia. Kaiken tämän lisäksi lähes päivittäin tapahtuu raakoja palestiinalaismyönteisiä, antisemiittisia hyökkäyksiä ja mielenosoituksia.

Juuri viime viikolla avoimesti antisemiittinen, Israelin vastainen, kommunistinen shiiamuslimi valittiin New Yorkin pormestariksi! Muuten, tiedättekö, että tammikuun koittaessa lännen kahdella suurimmalla finanssipääkaupungilla – New Yorkilla ja Lontoolla – on molemmilla muslimipormestarit!

Amerikka on jakautunut ja jakautuu päivä päivältä enemmän. Minusta ainoa ratkaisu, joka estäisi paljon kuolemaa ja verenvuodatusta – ja olen tässä täysin vakavissani – on ”kahden valtion ratkaisu”! Annetaan radikaalien sosialistien, vasemmistolaisten, woke-liikkeen kannattajien ja LGBTQ+ -ihmisten muodostaa yksi kansakunta [Amerikka?] ja oikeistokonservatiivien ja ainakin Raamattua kunnioittavien, jos ei uskovien, toinen [Yhdysvallat?]. Historiassa kansakunnat ovat joutuneet jakautumaan estääkseen tai lopettaakseen sisällissodan, kuten Tšekkoslovakia, joten miksi ei?

Sitten Amerikka ja Yhdysvallat voivat olla liittolaisia kuten monet muut kansakunnat, jotka eivät ole samaa mieltä mutta joilla on suhteita, kauppaa, jopa puolustussopimuksia ja elävät kukin omalla tavallaan. Tällä tavalla Trump voi voittaa Nobelin rauhanpalkinnon ja tulla nähdyksi rauhanmiehenä. Loppujen lopuksi, jos hänen tarkoituksensa on lopettaa konflikti Lähi-idässä, miksi ei myös konfliktia Amerikan keskilännessä?

Mutta jos Amerikan johtajat, etenkin sen presidentti, jatkavat Israelin "kiroamista" [1. Moos. 12:3a, jossa toinen "kirous" hepreaksi tarkoittaa halveksia, sivuuttaa, vähätellä, moittia], niin ellei Yhdysvaltain kirkko astu väliin ja huuda armoa (Hes. 22:30–31), en näe mitään toivoa rakkaan synnyinmaani siunatusta tulevaisuudesta. Loppujen lopuksi Jeshua sanoi meille, että siltä, jolle on paljon annettu, myös paljon vaaditaan. (Luuk. 12:48)

Israelin oikeudet maahan

Entistä useammat kansakunnat tunnustavat olemattoman "Palestiinan". Ne vaativat sen luotavaksi Jumalan maalle, jonka Hän on luvannut kansalleen Tanakissa yli 200 kertaa, niistä yli 40 kertaa vannomalla. Tästä tulee mieleen, että Jumala on antanut niiden joutua syvään harhaan, koska ne ovat hylänneet Hänen Sanansa totuuden (Joh. 17:17; 2. Tess. 2:1–12). [Henkilökohtaiset kommentit ovat suluissa.]

Elokuun lopussa joukko ulkoministereitä 20 maasta, mukaan lukien Iso-Britannia ja Saksa, antoi "yhteisen tuomion" Israelin hyväksymästä suunnitelmasta rakentaa E1-käytävälle, joka sijaitsee Jerusalemin koillispuolella ja hieman itäpuolella Ma'aleh Adumimista. Israelin ulkoministeriö on ollut paljon aggressiivisempi tällaisia tuomioita kohtaan sen jälkeen kun Gideon Sa'ar nimitettiin ulkoministeriksi, julkaisi vastauksen, joka alkoi seuraavasti: "Israel torjuu jyrkästi ulkoministerien lausunnon, joka koskee rakennusprojektin hyväksymistä Jerusalemin, sen ikuisen pääkaupungin, läheisyydessä, ja torjuu yrityksen sanella sille ulkomaisia määräyksiä."

Sen jälkeen ministeriö puolusti juutalaisten syviä juuria maahan. "Juutalaisten historiallinen oikeus asua missä tahansa Israelin maata – juutalaisen kansan syntymäpaikassa – on kiistaton. Maailmassa ei ole toista kansaa, jolla olisi vahvempi, pidempi ja paremmin dokumentoitu yhteys maahansa kuin juutalaisilla on Israelin maahan, eikä tämä yhteys ja oikeus vaadi ulkomaisten hallitusten vahvistusta."

Se totesi, että Israelin suunnitelmat olivat täysin "kansainvälisen oikeuden" mukaisia, ja huomautti, että "juutalaisen valtion perustaminen juutalaisen kansan muinaiseen kotimaahan, mukaan lukien juutalaisten asuttaminen maalle, tunnustettiin selvästi Brittiläisessä mandaatissa, jonka Kansainliitto hyväksyi vuonna 1922. Balfourin julistuksen sisällyttäminen mandaattiin hyväksyttiin nimenomaisesti San Remon konferenssissa vuonna 1920. Mandaatin nojalla juutalaisen kansan oikeus rakentaa kansallinen kotinsa ulottuu koko ' Palestiinan mandaattialueelle '. Nämä oikeudet säilytettiin YK:n peruskirjan 80. artiklassa."

Kansainvälisen oikeuden mukaan Israelilla on siis täysi oikeus asuttaa koko alue Jordanjoelta Välimerelle. Brittiläinen mandaatti kattoi jopa alueen, jolla nykyään sijaitsee Jordanian kuningaskunta – eli noin 75 prosenttia maasta, jonka Kansainliitto lupasi juutalaisille. Winston Churchill teki harkitsemattoman päätöksen, kun hän irrotti tämän alueen mandaatista ja antoi sen arabeille, vaikka hän oli todellinen sionisti.

Ministeriö tuomitsi näiden ulkoministerien vaatimukset antisemiittisena syrjintänä. "Arabeilla ei ole rajoituksia asua missä tahansa Israelin valtion osassa, ja vaatimusta kieltää juutalaisilta – ja vain juutalaisilta – oikeus asua tietyillä Israelin valtion alueilla nimitetään rasismiksi." [Hyvin sanottu!]

Sitten lausunnossa hyökättiin "historiallisia harhakuvitelmia" vastaan, joita usein käytetään Israelia vastaan. "Juutalaiset ovat Israelin maan alkuperäiskansa. Missään vaiheessa historiaa ei ole koskaan ollut palestiinalaisvaltiota, eikä millään yrityksellä väittää toisin ole oikeudellista, tosiasioihin perustuvaa tai historiallista perustaa." Vaikka suurin osa maailmaa ja valitettavasti myös osa kirkosta ajattelee toisin, tämä voimakas lausunto on 100-prosenttisesti totta ja totuus!

Vastauksena ulkoministerien huoleen, että tämä hanke haittaisi "kahden valtion ratkaisua", jonka enemmistö israelilaisista nyt hylkää 7.. lokakuuta 2023 tapahtuneen Hamasin verilöylyn vuoksi, ulkoministeriö totesi: "Israel hylkää ulkoisen yrityksen pakottaa jihadistinen terrorivaltio Israelin sydämeen."

Lopuksi ministeriö viittasi Israelin suvereniteettiin ja sen demokraattiseen luonteeseen: "Israelin valtiota hallitsee demokraattisesti valittu hallitus, joka toimii Israelin kansalaisten etujen edistämiseksi. Ulkomaisten hallitusten olettamus puhua israelilaisten parhaaksi on kansainvälisissä suhteissa hylättävää teeskentelyä." ("Foreign Ministry slams foreign dictates: Right of Jews is indisputable", Arutz 7, 23.8.2025.)

Israel ja demoninen Iranin hallinto

Tohtori Majid Rafizadeh, iranilais-amerikkalainen valtiotieteilijä ja Harvardissa koulutettu analyytikko, on kirjoittanut myös useita kirjoja Yhdysvaltain ulkopolitiikasta. Seuraavaksi tarkastellaan joitakin hänen ajatuksiaan sen jälkeen, kun Israel oli hyökännyt kesäkuun puolivälissä Iraniin ja Yhdysvallat liittyi mukaan iskemällä joihinkin sen ydinlaitoksiin.

Vuosikymmenten ajan "kansainvälinen yhteisö… valitsi pelkuruuden vakaumuksen sijaan" suhteissaan Iranin islamilaiseen tasavaltaan, etenkin länsimaat, jotka ylpeilevät "demokratian ja ihmisoikeuksien puolustajina"… Ne eivät koskaan asettaneet mitään punaisia viivoja, vaan "tarjosivat myönnytyksiä toisensa jälkeen. Ne ruokkivat petoa, jopa rahoittivat sen kuoleman teollisuutta" ja "heittivät Israelin jatkuvasti bussin alle" tyynnyttääkseen iranilaisen kiusaajan. "Ne puhuivat diplomatiasta, kun Iran rakensi sentrifugeja, rikasti uraania ja levitti terroria Gazassa, Libanonissa, Syyriassa, Irakissa, Jemenissä ja jopa Iranin sisällä." Pelkästään vuoden 2025 kesäkuuhun mennessä Iranin hallinto on teloittanut yli 1 700 ihmistä.

Samaan aikaan Iran jatkoi "unelmansa toteuttamista hankkia ydinaseita – eikä kukaan uskaltanut pysäyttää sitä. Kukaan… paitsi Israelin pääministeri Netanjahu ja Yhdysvaltain presidentti Trump."

Rafizadeh kutsuu 7.10. tapahtunutta Hamasin joukkomurhaa "raakalaismaiseksi hyökkäykseksi Israeliin". Nykyään, kun "maailman johtajat ovat enemmän kiinnostuneita hyveellisyyden osoittamisesta ja tuloksettomien huippukokousten järjestämisestä, pienen, eristyneen, median ja yliopistojen vihaaman juutalaisvaltion" piti lopulta sanoa "nyt riittää". Kun länsi "puristi käsiään ja sen byrokraatit puhuivat 'suhteellisuudesta' ja pidättyvyydestä, Israel toimi" sekä oman selviytymisensä että "vapaiden maiden selviytymisen ja turvallisuuden" vuoksi. [Muistakaa, että tämän kirjoittaa koulutettu iranilainen.]

Hän sanoo, että "Israel teki sen, mitä kansainvälinen yhteisö, länsimaat ja YK eivät koskaan tekisi – ja mitä NATO ei edes uneksisi tekevänsä". Sen, mikä heiltä puuttui rohkeudessa, "pieni Israel, Netanjahun vakaalla johdolla ja Trumpin historiallisella päätöksellä, lopetti teeskentelyn ja antoi lopulta tarvittavat iskut". [Tänään näemme, että yhdistetty hyökkäys viivästytti Iranin ydinohjelmaa, mutta ei tuhonnut sitä.]

"Hamasin 7.10. tekemän kauhean verilöylyn jälkeen, jossa se murhasi, raiskasi, poltti ja sieppasi israelilaisia siviilejä, miehiä, naisia, vanhuksia, lapsia ja jopa vauvoja, Israel on käynyt armotonta ja anteeksipyytelemätöntä kampanjaa terrorismin juurimiseksi. Kyse ei ole ollut vain kostosta, vaan siitä, ettei pahuutta palkittaisi jälleen lisäämällä rahaa ja legitimiteettiä." [Kyse on myös siitä, että pahuuden harjoittajille langetetaan raamatullinen oikeudenmukaisuus Jumalan kansoille antamien käskyjen mukaisesti (5. Moos. 33:21b; 2. Sam. 8:15; Job 8:3; Sananl. 21:3).]

Rafizadeh kirjoittaa, että Israelin onnistuneen hyökkäyksen jälkeen Hamasin infrastruktuuriin Gazassa ja sen tuhoamisen jälkeen Hizbollahin Libanonissa sekä "aseiden kuljetusten ja terrorikeskusten tuhoamisen jälkeen Syyriassa, mikä johti suoraan Assadin hallinnon kaatumiseen", Israel ei pysähtynyt siihen. Israel, Trumpin antaessa vaikean lopullisen iskun, käynnisti modernin historian rohkeimman, kattavimman ja tuhoisimman iskun Iranin alueella." Israelin operaatio Rising Lion [Nouseva leijona] "kohdistui yli 100 strategiseen kohteeseen. Ne olivat yhteydessä Iranin ydinaseohjelmaan", joka maksoi 2–3 biljoonaa dollaria, kesti vuosikymmeniä, mutta tuhottiin "alle 37 tunnissa".

Israel ja Yhdysvallat lähettivät "viestin kaikille tyranneille: jos tavoitteenanne on tuhota Israel, jos huudatte 'Kuolema Amerikalle', jos rahoitatte terrorismia ympäri maailmaa, seuraukset ovat väistämättömiä. Trumpin ja Netanjahun ansiosta maailma tietää nyt, miltä todellinen johtajuus näyttää." [Valitettavasti minulla on tänään todellisia kysymyksiä Trumpista.]

Vieläkin vaikuttavampaa oli Israelin suorittama salamurha, joka koski "joitakin Iranin hallinnon korkeimpia sotilasjohtajia. Islamilaisen vallankumouskaartin komentaja, kenraalimajuri Salami, on kuollut. IRGC:n esikuntapäällikkö, kenraalimajuri Bagheri, on kuollut. Ainakin 14 ydintutkijaa, jotka olivat keskeisiä Iranin ydinaseohjelmalle, on neutralisoitu. Nämä miehet suunnittelivat toista holokaustia piiloutumalla diplomatian ja länsimaisen pelkuruuden taakse. Israel ei odottanut lupaa. Se teki sen, mitä oli tehtävä."

Israel on saavuttanut enemmän kahden viime vuoden aikana kuin "mitään, mitä itsensä vapauden puolustajiksi julistavat Brysselissä tai Berliinissä ovat tehneet viimeisten 80 vuoden aikana. Kun Euroopan johtajat saarnaavat Israelille "tulitauosta", "tilanteen rauhoittamisesta", "suhteellisuudesta" ja "maltista", Israel on "purkanut, horjuttanut ja iskenyt lamauttavan iskun neljään terroristihallintoon ja -järjestöön, Iraniin ja sen edustajiin sekä Syyrian Assadin hallintoon, samalla kun se on itse ollut jatkuvien hyökkäysten kohteena. Se on sotilaallisen strategian, tiedustelutietojen tarkkuuden ja moraalisen selkeyden ihme. Maailma on valtavassa kiitollisuudenvelassa tälle pienelle, mustamaalatulle kansalle, sen puolustusvoimille ja sen johtajalle… [Tiedämme, että Jumala käyttää Israelia sotavälineenään (Jer. 51:20–24), ja siksi IDF on nykyään "erittäin suuri armeija" (Hes. 37:10).]

Historiaa opiskellut Netanyahu otti vaarin Churchillin varoituksesta Hitlerin ja natsi-Saksan lepyttämisestä. Varoitus on edelleen ajankohtainen: "Lepyttäjä on sellainen, joka ruokkii krokotiilia toivoen, että se syö hänet viimeisenä." Rafizadeh sanoo sitten: "Länsi on ruokkinut krokotiileja liian kauan. Antamalla Iranin hallitukselle sanktioiden lievennyksiä, ydinsopimuksia ja diplomaattisia takaovia, niin kutsuttu liberaali maailmanjärjestys mahdollisti Iranin islamilaisen tasavallan nousun ja sen runsaskätisesti rahoitetun sotakoneiston. Israel on tehnyt sen likaisen työn, jota länsimaat kieltäytyivät tekemästä…"

Hän lisäsi, että jos Iran saa ydinaseita, kukaan "vapaassa maailmassa ei ole turvassa". Iranin hallitsevat ajatollahit eivät vihaa vain juutalaisia. He vihaavat kristittyjä ja kaikkia, jotka eivät usko Allahiin. He vihaavat länsimaita" ja erityisesti sunnimuslimeja. He eivät ole antaneet maailmalle "mitään syytä uskoa, etteivätkö he käyttäisi" ydinpommia. Ajatelkaapa vain, mitä "heidän ballististen ohjustensa tulitus ilman ydinkärkiä" teki Israelille.

Israelin rohkeiden toimien edessä hän pohtii, kasvaisiko länsimaissa "vihdoin selkäranka, joka asettuisi Israelin puolelle? Lopettaisivatko ne piiloutumisen 'rauhankonferenssien' ja tyhjien YK:n päätöslauselmien taakse ja tukisivatko ne vihdoin sitä yhtä maata, joka todella turvaa rauhaa voimallaan?" [Tänään tiedämme, että vastaukset hänen kysymyksiinsä ovat valitettavasti, mutta ei yllättäen, painava "ei!"]

Koska rauhaa ei kuitenkaan "saavuteta heikkoudella, rahoittamalla vihollista, legitimoimalla terroristijärjestöjä tai suvaitsemalla kansanmurhaa harjoittavia hallintoja", vaan "voittamalla ne", on "aika lopettaa Israelin kohteleminen taakkana tai hylkiönä ja alkaa tunnustaa se moraaliseksi ja sotilaalliseksi suurvallaksi, mikä se on".

"Maailman demokratiat – rauhan ystävät, vapaat ajattelijat, länsimaisen sivilisaation uskovat – ovat Israelille velkaa paitsi kiitoksen myös lojaalisuuden. Vain kahdessa vuodessa tämä pieni kansakunta on tehnyt enemmän maailmanlaajuisen turvallisuuden turvaamiseksi kuin koko EU, YK ja suurin osa vapaasta maailmasta yhteensä – ne, joilla oli kiire tuomita ja protestoida sitä vastaan. Israel ansaitsee ihailua, ei tekopyhyyttä. Se ansaitsee tukea, ei sanktioita. Jos muu vapaa maailma on liiaksi pelkuri toimimaan, sen pitäisi ainakin piiloutua Israelin rohkeuden taakse ja rukoilla, että se jatkaa voittokulkuaan. Jos Israel kaatuu, muu länsi seuraa. Seiso Israelin rinnalla tai kaadu olemalla hiljaaa." ["Bravo, President Trump and PM Netanyahu – You are doing what the whole world failed to do", M. Rafizadeh, Gatestone Institute, 28.6.2025.]

Mihin shiiamuslimit todella uskovat?

Seuraavat lainaukset ovat artikkelista, jonka on kirjoittanut kristillisessä yhteisössä kasvanut nimettömänä esiintyvä egyptiläinen pastori. Kuten monet muutkin, hän on aikanaan kärsinyt "Gamal Nasserin islamistis-sosialistisen hallinnon sortovallasta". Nasser oli Egyptin vallankumousneuvoston johtaja, joka lopulta hallitsi kaikkia ihmisten elämän osa-alueita.

Hän pakeni nuorena ja löysi "vapauden Amerikassa". Egyptissä islamistis-sosialistisen hallinnon kokeneena hän tuntee "syvää myötätuntoa Iranin kärsivää kansaa kohtaan", joka haluaa vain elää rauhassa. Mutta Iranin johtajat "ovat sitoutuneet kuolemankulttiin ja ydinaseiden käyttöönottoon länsimaista sivilisaatiota vastaan". Hän mainitsee "kolme keskeistä seikkaa", miksi "Iranin radikaalit papit eivät koskaan luovu ydinaseiden hankkimisesta":

Tosiasia numero 1: Ydinaseistettua Irania ei pystytä hillitsemään kylmän sodan ydinaseopeilla. "Kylmän sodan aikana keskinäisen tuhon logiikka [MAD, sotilasdoktriini] piti ydinasevaltiot kurissa. Jokainen presidentti, johtaja ja pääministeri tiesi, että ydinasehyökkäys johtaisi tuhoon."

Jotkut sanovat, että sekä Pohjois-Korealla että Pakistanilla on ydinaseita. Miksi Iran olisi huonompi? "Ydinaseistettu Iran olisi kuitenkin äärettömän paljon pahempi", koska Iranin hallitseva ideologia, shiiaislam, tekee kylmän sodan pelotedoktriineista vanhentuneita. Syy on seuraava:

Tosiasia numero 2: Iranin johtajilla on uskonnollinen motivaatio käynnistää maailmanloppu. Kirjoittaja on "viettänyt lukemattomia tunteja keskustelemalla sunni- ja shiiamuslimien kanssa Lähi-idässä" ja "opiskellut kulttuuriantropologiaa Emoryn yliopistossa" keskittyen "radikaaleihin islamilaisiin liikkeisiin". Hänen tutkimuksensa on julkaistu oppikirjassa Revolt against Modernity, ja hän on vakuuttunut siitä, että länsimaalaisille on elintärkeää "ymmärtää islamin historiaa ja islamin uskomuksia". [Olen täysin samaa mieltä, joten liitän seuraavaksi hänen selityksensä.]

"Islam on jakautunut useisiin lahkoihin", pääasiassa sunneihin ja shiioihin. "Vuonna 1501 Persian imperiumin safavidien hallitsijat julistivat Twelver Shite Islamin (Kaksitoista-shiialaisuus) valtion viralliseksi uskonnoksi, joka erotti Persian sunni-naapureistaan. Vuonna 1935, kun Persia nimettiin uudelleen Iraniksi, "Twelver- shiialaisuus jäi viralliseksi uskonnoksi.

"Twelver-shiialaisuus on shiiaislamin suurin haara, ja se määritellään uskomuksena kahteentoista jumalallisesti määrättyyn imaamiin (Muhammedin laillisiin seuraajiin). Viimeinen imaami, Muhammad al-Mahdi, siirtyi oletettavasti 9. .vuosisadalla okkultismiin (ihmeellisesti piilotettuun tilaan). Tämä shiialaisuuden haara väittää, että Mahdi [heidän Messiaansa] ilmestyy jonain päivänä uudelleen perustamaan maailmanlaajuista oikeudenmukaisuutta."

Nykyään monet Iranin papit uskovat, että "ennen kuin Mahdi voi ilmestyä, uskollisten muslimien ja pahan voimien välillä on käytävä apokalyptinen taistelu". Siksi monet Iranin johtajat – luultavasti myös ajatollah – "ovat motivoituneita käynnistämään ydinsodan täyttääkseen muinaiset profetiat ja pakottaakseen piilossa olevan Mahdin ilmestymään".

Vaikka Iran "kiistää virallisesti ydinaseohjelman olemassaolon", YK:n alainen kansainvälinen atomienergiajärjestö "väittää Iranin omistavan tarpeeksi rikastettua uraania yhdeksän ydinkärjen rakentamiseen". On tärkeää tietää, että "shiiaislam on keksinyt uskonnollisen/oikeudellisen opin nimeltä Taqiyya, jonka mukaan on laillista ja lähes pakollista pettää vihollisia, kunnes muslimit ovat tarpeeksi vahvoja voittamaan".

Israelin ja Yhdysvaltojen viime kesäkuussa "Iranin ydinlaitoksia vastaan tekemät hyökkäykset ovat aiheuttaneet vakavan takaiskun papiston ydinaseambitioille – mutta älkää antako tämän hämätä. Iranin twelver- shiialaiset papit eivät koskaan luovu fanaattisesta unelmastaan käynnistää lopullinen sota ja paljastaa kauan piilossa ollut Mahdi".

Tosiasia numero 3: Ydinaseistettu Iran uhkaa paitsi Israelia myös koko länsimaista sivilisaatiota. "Iran on osoittanut, että sen ohjukset pystyvät läpäisemään Israelin Iron Dome -puolustusjärjestelmän. Kuvittele, jos noissa ohjuksissa olisi ydinkärjet!" Lisäksi Iran kehittää mannertenvälisiä ballistisia ohjuksia avaruusohjelmansa kautta. Joten kun "Iran testaa satelliitin laukaisualustaa, se osoittaa kykyään uhata Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa." Loppujen lopuksi Iranin papit ovat jo vuosikymmeniä julistaneet tavoitteensa: "Kuolema Israelille! Kuolema Amerikalle!"

Kirjoittaja toivoo, että Israel ja Yhdysvallat auttaisivat iranilaisia käynnistämään onnistuneen kapinan heidän pirullista johtajistoaan vastaan. [Olen samaa mieltä, mutta Jeremian kirjan 49:38b:n perusteella odotan Jumalan tuhoavan Elamin kuninkaan ja ruhtinaat. Elam oli muinainen kuningaskunta nykyisessä Lounais-Iranissa. ["I’m a Christian pastor who was born in Egypt. Here are 3 facts I learned about Iran’s nuclear obsession", Fox News Op-ed, 29.6.2025.]

Israel ja sivilisaatio

Iranin tappioiden jälkeen Israelin joukoille ja sitten amerikkalaisten hyökkäyksille tohtori Rafael BenLevi sanoo: "Israelin ratkaiseva vastakkainasettelu pahuuden kanssa täytti kansakunnan historiallisen kutsumuksen yhdistää voima ja moraalinen selkeys." Israel osoitti olevansa kansakuntien valo puolustamalla "oikeudenmukaisuutta ja vanhurskautta konkreettisilla toimilla eikä tyhjillä sanoilla". Israelin ilmavoimien tarkat iskut osoittivat maailmalle, "että Israel on sivilisaation suojamuurina". [Onko tämä syy, miksi monet ylimieliset länsimaat taipuvat halveksimaan Israelia, koska sen toimet saattavat ne avoimesti häpeään?]

BenLeviä, Iranin ja sen maailmanvalloitusyritysten tiedusteluasiantuntijaa, haastateltiin heinäkuun alussa Israel Hayom -lehdessä. Hän toteaa, että historiallisesti operaatio Nouseva leijona asettaa "Israelin turvallisimpaan ja voimakkaimpaan asemaan, mikä sillä on ollut valtion perustamisen jälkeen". Se on palauttanut Israelin "maineen pelottavana sotilaallisena ja teknologisena voimana, jolla on poikkeukselliset kyvyt". Vuosina 1948–1979 Egypti oli Israelin suurin olemassaolon uhka. Vuoden 1979 Israelin ja Egyptin rauhansopimuksen jälkeen "Iranin islamilainen vallankumous muutti" kyseisen maan "Israelin olemassaolon suurimmaksi vastustajaksi rakentamalla 'tulirenkaan' ja kehittämällä välittäjäverkostoja".

Hän sanoo, että Israelin hyökkäystoimet 7.10. 2023 jälkeen opettivat tärkeän historian läksyn. "Aina kun otimme aloitteen vastustajiamme vastaan, mahdollisuudet moninkertaistuivat ja saavutimme merkittävää menestystä." Näin oli Israelin itsenäisyyssodassa, kuuden päivän sodassa, Israelin "iskuissa Irakin ja Syyrian ydinreaktoreihin sekä ensimmäisen Libanonin sodan alkupuolella, mikä johti PLO:n karkottamiseen Tunisiaan kahden kuukauden kuluessa. Päinvastoin, jokainen epäröinti tuli meille kalliiksi."

BenLevi kritisoi Israelin "turvallisuusviranomaisten jo ennen 7.10.2023 vallinnutta doktriinia", joka oli "90-luvulta ja edusti Oslon sopimuksista perittyä puolustavaa ajattelutapaa". Siinä korostettiin "rajoittamista" ja luotettiin "Iron Dome -järjestelmään, esteisiin ja linnoituksiin…" On edelleen niitä, jotka pitävät 7.10.2023:n tapahtumia vain "taktisena epäonnistumisena" eivätkä näe, että Israelin perustavanlaatuinen strateginen käsitys "vaatii muutosta".

Tämä haastattelu tehtiin ennen kuin Trump esitti Israelille Gazan tulitaukosuunnitelmansa. Tuolloin BenLevi oli samaa mieltä siitä, mitä me IFI:ssä edelleen rukoilemme, eli että IDF saavuttaisi "ratkaisevan voiton Hamasista" voidakseen "antaa ratkaisevan iskun" sekä shiia- että sunnimuslimeille ja osoittaa "voimansa alueen hallituksille, erityisesti Persianlahden valtioille ja Saudi-Arabialle, jotka hakevat kumppanuutta lännen ja Israelin kanssa".

Hän näkee oikeutetusti, että "valtioiden väliset konfliktit" eivät välttämättä johdu "taloudellisista syistä tai pelotteen laskelmoinnista. Valtapolitiikan ja diplomaattisen painostuksen pinnan alla toimii syvällinen kulttuurinen maailmankuva." [Kunpa länsimaiset johtajat todella ymmärtäisivät, että kaikki planeetan asukkaat eivät jaa heidän maailmankuvaansa, joka perustuu jossain määrin Raamattuun riippumatta siitä, uskovatko he Jumalaan tai Raamattuun.]

BenLevi lisää, että länsimaat, jotka pitävät voimaa ja taloutta tärkeämpänä kuin "kulttuurisia ja ideologisia motiiveja" [mitä pidän yhtenä Trumpin suurimmista sokeista pisteistä], ajattelevat itse asiassa "marxilaisen lähestymistavan mukaisesti, mikä pelkistää ihmisen käyttäytymisen materialistisiin tekijöihin, tai liberaalien teorioiden mukaisesti, jotka minimoivat kulttuurierot ja käsittelevät ihmisiä puhtaasti rationaalisina toimijoina". Silti ei ole olemassa "universaalia rationaalisuutta", joka hallitsisi "kansainvälisiä suhteita – jokainen kulttuuri toimii oman arvomaailmansa ja identiteettinsä mukaisesti. Vaikka valtiot reagoivatkin välittömiin strategisiin ja taloudellisiin paineisiin, taustalla vaikuttavat pitkän aikavälin voimat ovat luonteeltaan kulttuurisia, ideologisia ja usein teologisia". Hän antaa esimerkin: Iranin vihamielisyyden Israelia kohtaan, jota "ei voi selittää puhtaasti materialistisella analyysillä".

Hän toteaa, että perustavanlaatuinen ero "lännen ja muiden maailman alueiden välillä" perustuu kulttuurisiin ja historiallisiin perusteisiin, jotka ovat "maailmanjärjestyksen taustalla olevia syvempiä rakenteita".

Yksi ero ulkopolitiikan lähestymistavoissa on "idealistinen vastaan realistinen" näkemys. Trumpin kaltaiset "idealistiset ajattelijat" näkevät globaalin "areenan yhteistyöympäristönä" ja kaikki aseelliset konfliktit "poikkeuksina", kun taas "rauhanomainen rinnakkaiselo on normaali toimintatapa". He ajattelevat, että kaikki ihmiset toimivat "saman logiikan mukaisesti – tavoittelemalla taloudellista vaurautta ja aineellista edistystä" ja että jos joku esittää "sopivia diplomaattisia ehdotuksia", se "johtaa väistämättä vastavuoroiseen yhteistyöhön".

Mutta kun he kohtaavat Iranin tai Hamasin kaltaisia tahoja, jotka "toimivat täysin erilaisissa moraalisissa puitteissa" ja pyrkivät usein "teologisiin ja vallankumouksellisiin tavoitteisiin, jotka ovat ristiriidassa kompromissien kanssa", edellä idealistinen maailmankuva johtaa usein äärimmäiseen "harhaanjohtavaan ajatteluun".

Realistit, kuten Netanjahu, edustavat erilaista maailmankuvaa, jossa ymmärretään "eri kulttuurien väliset hierarkkiset suhteet ja tunnustetaan, että valtataistelut ovat olennainen osa ihmisen ja politiikan olemassaoloa, että rauhanomaiset jaksot ovat historiallisia poikkeuksia ja että voima – olipa se sitten sotilaallista, taloudellista tai teknologista – on elintärkeää selviytymisen kannalta".

Hän lisää, että vaikka Bibi nojaa realistiseen ajatteluun, "alueen poikkeuksellisen monimutkaisuuden vuoksi Lähi-idän todellisuus estää Israelin johtajia ylläpitämästä puhtaasti idealistisia näkemyksiä…"

BenLevi kasvoi ortodoksijuutalaisessa kodissa Kanadassa, tuli Israeliin opiskelu- ja vapaaehtoistyöohjelmaan "viikkoa ennen syyskuun 11. päivän terrori-iskuja vuonna 2001 ja keskellä toista.intifadaa". Tuo aika osoitti hänelle, "että juutalaisten historia kirjoitetaan täällä Israelissa, kun taas diasporassa eläminen [Raamattu kutsuu sitä johdonmukaisesti "vankeudeksi" (esimerkiksi Joel 3:1)] siirtää juutalaiset sivurooliin." Tämän ymmärrettyään hän "päätti ryhtyä aktiiviseksi osallistujaksi muuttamalla maahan".

Nykyään hän johtaa Argaman-instituutin Churchill-ohjelmaa, joka kouluttaa "moraaliseen realismiin perustuvia politiikan ammattilaisia, jotka osaavat yhdistää vallan etiikkaan, kulttuurin strategiaan ja juutalaisen identiteetin ulkopolitiikkaan…" Ohjelman tavoitteena on "täyttää aukko, jonka realistisen lähestymistavan katoaminen akateemisesta maailmasta on jättänyt". Sen tavoitteena "on kasvattaa johtajia, jotka ovat sitoutuneet kansalliseen visioon ja samalla tunnustavat kansainvälisen areenan ankaruuden ja ymmärtävät, että moraalinen vahvuus ei ole paradoksi – se on itse asiassa vastaus onttoon moralismiin, joka lopulta jättää heikot tyrannian armoille".

Kysyttäessä, miten hän näkee "Israelin valtion viestin tai panoksen nykyisessä globaalissa kulttuurien törmäyksessä", Benlevi vastaa: "Näen nykyisen globaalin taistelun juurena paluun muinaiseen konfliktiin epäjumalanpalvonnan, joka johti totalitaarisiin poliittisiin malleihin, ja toisaalta Raamatun viestin ihmisen vapaudesta. Raamattu haastaa poliittiset järjestelmät, joissa lihalliset kuninkaat tekevät itsestään jumalia, ja sen perusoletukset ovat muokanneet länsimaita. Ajatus siitä, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, tarjoaa moraalisen perustan vapaudelle ja demokraattiselle järjestelmälle… sekä kansallisvaltioihin perustuvalle maailmanjärjestykselle, joka antaa kansoille mahdollisuuden ilmaista ainutlaatuisia kulttuureitaan."

Kysymykseen, onko Israel osa läntistä maailmaa, hän vastaa: "Kyllä ja ei. Toisaalta länsimaat ovat ottaneet meiltä Raamatun käsitteitä, mutta ne ovat myös sisällyttäneet joitakin Rooman ja Kreikan pakanallisia arvoja. Näin ollen pohjimmiltamme olemme sivilisaatio, joka on vanhempi kuin länsimaat ja erillään niistä." Aamen ja ks. 4. Mooseksen kirja 23:9b!

Hän tiivistää juutalaisuuden lähestymistavan elämään ja politiikkaan näin: "Vain Jumala on suvereeni; ei ihminen, kuningas eikä valtio ole lopullinen auktoriteetti. Toisin kuin totalitaariset hallintojärjestelmät, jotka vaativat sokeaa alistumista eliitille, juutalainen perinne vaatii nöyryyttä ja sen tunnustamista, että ihmisen käsitys totuudesta on aina osittainen ja että ihmisen on toimittava moraalisissa puitteissa, jotka ovat alisteisia häntä suuremmalle voimalle." Tämä on perustana Israelin "konfliktille Iranin hallinnon ja muiden vastaavien kanssa; ei vain ydinaseiden, vaan myös Jumalan ja ihmisen välisen suhteen sekä vapauden käsitteen suhteen."

Tämä ajatus kiteytyy "temppelin käsitteessä", joka viittaa mahdollisuuteen kohdata Jumala "ei vain abstraktina ajatuksena, vaan elävänä kokemuksena… ei alistumisen tai alistamisen kautta, vaan ilon kautta". Temppeli ilmentää "hedelmällistä jännitettä ihmisen ja Jumalan välisessä vuoropuhelussa, korkean täydellisyyden ihanteen ja epätäydellisen, konkreettisen todellisuuden välillä…Se on malli, jossa Israelin kansa välittää viestin koko ihmiskunnalle…: Sillä minun huonettani on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi' (Jes. 56:7). ("The protective wall of all civilization", Israel Hayom interview, 4.6.2025.)

Totuus kompastelee toreilla (Jes. 59:14)

Kolumnisti Gary Willig toteaa, että yksi huolestuttavimmista näkökohdista "Israelin demonisoimiseen tähtäävässä maailmanlaajuisessa propagandakampanjassa on se, miten avoimesti ja röyhkeästi Israelin oletetut kriitikot muuttavat sanojen merkitystä saattaakseen Israelin syylliseksi".

Esimerkiksi "vuosina 2005 Gazan vetäytymisen ja 7.10.2023 verilöylyn välisenä 18 vuoden aikana" useat kansalaisjärjestöt ja valtiot toistivat valhetta, "että Israel edelleen miehitti Gazaa" ja oli siten vastuussa kaikesta siellä tapahtuneesta, "vaikka koko alueella ei ollut yhtään sotilasta tai edes kansalaista lukuun ottamatta niitä, joita Hamas piti panttivankeinaan". Tällä tavoin "miehityksen" perusmerkitys vääristettiin niin, että se ei enää tarkoittanut toisen tahon sotilaallista tai hallinnollista valvontaa. Siitä tuli "maailman ensimmäinen ja ainoa 'miehitys', jossa oletetulla 'miehittäjällä' ei ollut minkäänlaista valtaa olettujen 'miehitettyjen' yli".

Tätä määritelmää on käytetty vain "Israelia vastaan…" Sen tarkoituksena oli vapauttaa Hamas ja Gazan asukkaat kaikesta syyllisyydestä "niiden kieltäytyessä tekemästä mitään rakentavaa Israelin lähdettyä Gazasta…" Todellinen tarina siitä, miten "Hamas varasti avun" ja käytti sitä "Lontoon metron pituisen laajan tunneliverkoston" rakentamiseen tai miten se kaivoi "vesiputket rakentaakseen niistä raketteja" ja piti tarkoituksella "ihmiset köyhinä perustellakseen kansanmurha-aikeensa", pyyhittiin pois muuttamalla "miehitetty"-sanan merkitys niin, ettei se enää heijastanut todellista tilannetta.

Lokakuun 7. päivä ei olisi ollut mahdollinen, jos Israel olisi todella miehittänyt Gazaa sitä edeltävinä vuosina. Ja nyt "Israelin kriitikot eivät näe ironiaa siinä, että Israel harkitsee nyt sellaisen alueen haltuunottoa, jota sen on syytetty miehittäneen 20 vuoden ajan väärin perustein".

Israelin kriitikot muuttivat myös "kansanmurhan määritelmää saadakseen Israelin syylliseksi". Joulukuun 2024 raportissaan Amnesty International ei vain syyttänyt Israelia kansanmurhasta, vaan "valitti, että kansainvälisen tuomioistuimen käyttämä todellinen ja vakiintunut kansanmurha-määritelmä on 'liian suppea'". Se kirjoitti myös historian uusiksi sivuuttamalla Hamasin olemassaolon "vääristääkseen todellisuutta, kunnes Israel saataisiin syylliseksi".

Myös Irlannin hallitus, joka avoimesti kohdisti huomionsa Israeliin, ilmoitti joulukuussa 2024, että se "pyytää ICJ:tä [kansainvälinen tuomioistuin] laajentamaan tulkintaansa siitä, mikä on valtion tekemä kansanmurha". Sitten toukokuussa 2025 se lisäsi, että se yritti myös "laajentaa Geneven yleissopimuksen kansanmurha-käsitteen arviointikriteerejä".

Nämä antisionistiset juutalaisvihaajat [en tiedä, miten muuten voisin heitä kuvata täsmällisesti] "pyrkivät laajentamaan kansanmurhan määritelmää kattamaan kaikki toimet Hamasin terroristien torjumiseksi, mutta he pyrkivät kaventamaan kansanmurhan määritelmää, kun juutalaisia vastaan tehdään joukkomurhia. Teeskentelemällä, että Hamas ei ole kansanmurhaa harjoittava terroristijärjestö, että 7.10 kansanmurhaa ei koskaan tapahtunut, ja oikeuttamalla Hamasin rikokset ihmisyyttä vastaan, he asettavat juutalaisten kansanmurhalle standardin, jota edes natsien holokausti ei täytä, koska heidän standardinsa mukaan ei ole olemassa skenaariota, jossa juutalaisten tahallinen joukkomurha pelkästään siksi, että he ovat juutalaisia, voisi koskaan olla kansanmurha." Siten todelliset kansanmurhasloganit, kuten "Joelta mereen" tai "Globalisoikaa intifada", eivät ole lainkaan kansanmurhaa muistuttavia, koska ne kohdentuvat vain juutalaisiin!

Tämä Israelia vastaan suunnattu "propagandastrategia" on sama, jolla Joseph Goebbelsin "iso valhe" voitti niin monet kannattajat hyväksymään natsismin. Goebbels osoitti, että jos "valhe on tarpeeksi iso ja sitä toistetaan tarpeeksi usein", ihmiset alkavat "uskoa siihen riippumatta siitä, miten paljon se on ristiriidassa todellisuuden kanssa". Yksi todiste tämän strategian menestyksestä on absurdi väite, että "Israel on aiheuttanut massanälän Gazassa". Yhdistyneiden Kansakuntien alainen Integrated Food Security Phase Classification julkaisi raportin, jossa väitettiin Gazan nälänhädän olevan "pahin mahdollinen skenaario", ja todistaakseen tämän se muutti omia "nälänhätää koskevia arviointikriteereitään". Se alensi "lasten aliravitsemuksen kynnystä 30 prosentista 15 prosenttiin", vaikka se oli "puolet siitä prosenttiosuudesta, jolla se julistettaisiin [nälänhädäksi] missä tahansa muualla maailmassa".

Kun monet kansalaisjärjestöt, valtiot, tiedotusvälineet ja YK ovat innokkaita osoittamaan, miten Israel "näännyttää Gazan lapsia nälkään, pitäisi olla ainakin muutama todellinen valokuva nälkään kuolevista lapsista", mutta toistaiseksi ei ole ilmennyt yhtään "joka ei olisi harhaanjohtava, joko siksi, että se on otettu lapsesta, joka kärsii kauheasta sairaudesta" eikä nälästä, tai se on lavastettu tai ettei sitä ole edes otettu Gazassa.

Kun Israel tuomittiin tämän hirvittävän valheen perusteella, maailma sivuutti "todellisen nälän", jonka Hamas ja Islamilainen jihad aiheuttivat panttivangeille. Mutta totuus Israelin panttivangeista sivuutettiin tai "käsiteltiin merkityksettömänä" maissa, jotka ovat kansainvälisen oikeuden vastaisesti "tunnustaneet" palestiinalaisarabivaltion.

Antisemiittien taipumus luoda valheita Israelista on rajaton. "Satojen tuhansien kuolemantapausten väitteistä, jotka perustuvat yksinomaan kirjoittajien toiveisiin sellaisissa julkaisuissa, kuten The Lancet, IDF-joukkojen ampumiin lapsien väärennettyihin röntgenkuviin, sota totuutta vastaan on loputon. Pahempaa on, että nämä valheet toistetaan kritiikittömästi mediassa, joka on epätoivoisesti etsinyt mitä tahansa tarinaa, joka saa Israelin näyttämään huonolta, riippumatta siitä, miten epätosi se on."

BBC, Guardian ja NY Times ovat muutamia pääsyyllisiä, jotka ovat "antaneet valheellista tietoa vuosikymmenten ajan, vuoden 2002 väärennetystä Jeninin verilöylystä vuoden 2023 valheeseen, jonka mukaan Israel pommitti Al-Ahlin sairaalaa". Silti ne eivät ole lainkaan osoita katumusta. Israelin suhteen "ne eivät kykene toimimaan toimittajina tai noudattamaan journalistisia perusnormeja ja etiikkaa. Jokainen valhe uskotaan, ja totuus tukahdutetaan".

Willig käyttää lainausta äskettäisestä Star Wars -televisiosarjasta kuvaamaan tätä sotaa totuutta vastaan: "Totuuden kuolema on pahuuden lopullinen voitto. Kun totuus jättää meidät, kun annamme sen livahtaa käsistämme, kun se riistetään meiltä, meistä tulee alttiita sen hirviön ruokahalulle, joka huutaa kovimmin." Sitten hän kysyy: "Eikö tämä päde organisaatioihin ja maihin, jotka tietoisesti muuttavat sanojen merkitystä käyttääkseen niitä aseina? Eikö tämä päde sanomalehtiin, jotka julkaisevat etusivullaan tarinoita valheellisesta nälänhädästä ja hautaavat tarinat todellisesta nälänhädästä?"

Hän toteaa lopuksi: "Totuuden kuolema on jättänyt länsimaiset yhteiskunnat alttiiksi hirviöille. Se on jättänyt juutalaisyhteisöt alttiiksi väkivallalle, jota harjoitetaan kansanmurhaa kannattavan kuolemankultin nimissä. Se on saanut maailman johtajat omaksumaan Narnian kaltaisen valheellisen maan ja palkitsemaan Hitlerin kaltaisen kansanmurhaa harjoittavan terroristijärjestön. Se on johtanut todellisen nälänhädän ja panttivankien todellisen ahdingon sivuuttamiseen ja huomiotta jättämiseen. Kun joku henkilö, jokin organisaatio tai maa on valmis valehtelemaan niin pahan ja kansanmurhaajan kuin Hamasin puolesta, totuus itsessään kuolee, ja pian seuraa viattomien ihmisten kuolema. ("The death of truth in the war on Israel", Gary Willig, Arutz 7, 15.8. 2025.)

Tuomittu, teetpä mitä tahansa

Khaled Abu Toameh, israelilais-arabimuslimi, on seurannut viime vuosina Israelin suhteita Gazaan ja paljastanut, että riippumatta siitä, mitä Israel tekee, se ei ole ollut tarpeeksi tyydyttämään maailman vaatimuksia.

Useita vuosia sitten "monet kansainvälisen yhteisön jäsenet painostivat Israelia lieventämään Hamasin hallitseman Gazan kaistan rajoituksia" helpottaakseen siellä asuvien oletetun kahden miljoonan palestiinalaisen kärsimyksiä. Tämä painostus tuli "huolimatta Hamasin toistuvista terrori-iskuista Israelia vastaan", mukaan lukien yli 31 000 rakettia ja kranaattiheitintä, jotka ammuttiin israelilaisiin siviilikohteisiin. Tämä tapahtui ennen 7.10. verilöylyä, ja rakettien ampuminen koordinoitiin "terroristiryhmän väkivaltaisten mellakoiden kanssa Israelin rajalla". Lisäksi, vaikka siitä on raportoitu hyvin vähän, kahden vuoden aikana vuodesta 2023 lähtien "Gazan alueelta on ammuttu Israelia kohti vielä 1 000 rakettia ja ohjusta". Hän kysyy: "Mikä Euroopan maa sietäisi 50 000 rakettia, kranaatinheitintä ja ohjusta, jotka ammutaan sitä kohti – tai edes yhtä…?"

Kaikkina vuosina, jotka ovat kuluneet siitä kun Hamas valtasi Gazan, Israel on tarjonnut apuaan gazalaisille huolimatta "Hamasin jatkuvista hyökkäyksistä ja uhkauksista jatkaa jihadia (pyhää sotaa) Israelia vastaan". Esimerkiksi Israel tuki Qatarin tarjousta "lähettää miljardeja dollareita" Gazaan "humanitaariseen apuun, virkamiesten palkkoihin ja infrastruktuuriin", jotka kanavoitiin kansainvälisten järjestöjen, kuten YK:n palestiinalaispakolaisten avustus- ja työjärjestön (UNRWA), kautta. [Jälkikäteen voimme nähdä, että tämä oli Israelin virhe, sillä Qatar nähdään nyt muslimiveljeskunnan maana, joka on vihamielinen Israelia, Amerikkaa ja muuta läntistä maailmaa kohtaan.]

"Qatar rahoitti Gazan sähkövoimalan polttoainetta, infrastruktuurihankkeiden rakennusmateriaaleja ja köyhien perheiden ruokaa. Israel hyväksyi suuren osan tästä rahoituksesta, mikä toimitettiin käteisenä, osana politiikkaa, jonka tavoitteena oli ylläpitää rauhaa ja vakautta Gazan alueella." Sen tavoitteena ei ollut tukea Hamasia, vaan se oli "humanitaarinen hyvän tahdon ele, jonka tarkoituksena oli lievittää monien gazalaisten köyhyyttä…"

Lisäksi auttaakseen Gazan asukkaita "Israel lisäsi asteittain palestiinalaisten työntekijöiden määrää", jotka saivat työskennellä Israelissa. "Hamasin julman ja väkivaltaisen vallankaappauksen jälkeen… vuonna 2007" Israel kielsi monien Gazan työntekijöiden pääsyn maahan "turvallisuussyistä". On selvää, että 7.10.2023 tapahtumien jälkeen "Israelin turvallisuuteen liittyvät huolenaiheet" olivat täysin perusteltuja.

Vuoden 2014 lopulla Israel salli jälleen "Gazan työntekijöiden pääsyn" maahan rajoitetun "kauppalupien" kiintiön kautta. Jälleen kerran tarkoituksena "oli tarjota taloudellisia kannustimia rauhan ylläpitämiseksi Gazan alueella. Lupien määrä kasvoi tasaisesti" ja oli 7.10. mennessä noin 18 000, ja suunnitelmissa oli lisätä sitä vielä tästäkin.

Kaksi viikkoa ennen 7. lokakuuta Reuters raportoi: "Israel avasi uudelleen rajanylityspaikat Gazan kanssa… sallimalla tuhansien palestiinalaisten työntekijöiden päästä työpaikoilleen Israelissa ja Länsirannalla" viikkojen sulkemisen jälkeen, mikä johtui Hamasin rajalla järjestämistä väkivaltaisista mielenosoituksista. 18 000 gazalaista, joilla oli Israelin myöntämä lupa työskennellä ulkomailla, toivat perheilleen noin 2 miljoonaa dollaria päivässä käteisenä. Reuters lisäsi, että nimettömänä pysynyt palestiinalaishallinnon virkamies sanoi, että Israelin ele oli "tulosta [Egyptin ja YK:n] välittäjien pyynnöstä lieventää jännitteitä".

Abu Toameh tiivistää tähän mennessä kirjoittamansa: "Ennen 7.10. hyökkäystä… Israel teki ennennäkemättömiä ponnisteluja auttaakseen Gazan palestiinalaisia ja välttääkseen uuden sodan Hamasin kanssa. Egypti, Qatar, YK ja muut kansainväliset tahot vakuuttivat Israelille, että paras tapa saavuttaa rauha ja vakaus [Gazassa] oli parantaa sen taloutta ja myöntää vielä enemmän lupia palestiinalaisille työntekijöille päästä Israeliin."

Israelin vetäydyttyä Gazasta vuonna 2005 se halusi aloittaa "uuden luvun suhteissaan" gazalaisiin ja tehdä yhteistyötä "taloudellisissa ja teknologisissa hankkeissa molempien kansojen hyödyksi. Mitään tällaista ei tapahtunut. Pian Israelin vetäytymisen jälkeen Hamas otti Gazan kaistan hallintaansa ja muutti sen suureksi jihad-tukikohdaksi Israelia vastaan."

Hamasin johtajat eivät olleet kiinnostuneita "Gazan nuorten hyvinvoinnista" tai sairaaloista ja kouluista. He keskittyivät vain "Israelin tuhoamiseen ja juutalaisten murhaamiseen". Hamasin asenne Gazan lukuisia työttömiä kohtaan oli, että he olivat "Israelin vastuulla… Heidän silmissään Israel", joka oli poistunut Gazasta kokonaan vuonna 2005, oli edelleen "vastuussa humanitaarisen ja taloudellisen avun toimittamisesta" Gazan väestölle.

Takautuvasti voimme nyt nähdä, miten Israel oli ansassa. "Kun Israel asetti Gazalle rajoituksia suojellakseen omia kansalaisiaan ja estääkseen terrorismia, se tuomittiin" joidenkin israelilaisten ja maiden toimesta "gazanilaisten kärsimysten ja tuskan aiheuttamisesta". Kun Israel kuitenkin lievensi joitakin rajoituksia ja antoi tuhansille gazalaisille luvan työskennellä Israelissa, vaikka "Egypti ja muut arabimaat kieltäytyivät ottamasta palestiinalaisia vastaan, se joutui kritiikin kohteeksi, koska sen väitettiin vahvistavan Hamasia".

Israel maksoi erittäin kovan hinnan toivoessaan, että "työpaikat, raha ja humanitaarinen apu toisivat vakautta ja rauhaa" ja estäisivät tai ainakin vähentäisivät Gazasta lähtöisin olevia terrori-iskuja. Jälleen kerran Hamas ja monet palestiinalaiset pitivät näitä sovittelevia toimenpiteitä merkkinä Israelin heikkoudesta.

Abu Toameh kirjoittaa, että riippumatta siitä, mitä Israel teki, Hamas oli päättänyt toteuttaa 7. lokakuuta hyökkäyksensä Israelia vastaan. "Kansainvälinen yhteisö ei ymmärrä, että Hamasin perustamisesta lähtien yli 35 vuotta sitten sen julistettu tavoite on ollut Israelin tuhoaminen. Hamasille konflikti Israelin kanssa ei ole koskaan koskenut taloutta, siirtokuntia tai palestiinalaisten elinolojen parantamista. Hamas pitää Israelia yhtenä suurena laittomana 'siirtokuntana', joka on hävitettävä ja korvattava islamistisella valtiolla."

Hän tiivistää artikkelinsa näin: "Israel tuomitaan sekä siitä, että se auttaa palestiinalaisia Gazassa, että siitä, että se ei auta heitä tarpeeksi. Kun Israel sallii rahoituksen ja taloudellisen avun" lähettämisen, kuten se teki, "Israelia syytetään Hamasin rahoittamisesta sotaan Israelia vastaan. Jos Israel olisi kieltäytynyt sallimasta rahoituksen ja taloudellisen avun lähettämisestä Gazaan, Israelia syytettäisiin palestiinalaisten näännyttämisestä ja julmasta kohtelusta. Kaikki… haluavat molempia, jotta mitä tahansa Israel tekeekin, se on 'väärin'." ("How Israel helped the Gaza Strip before Oct. 7, 2023", K. Abu Toameh, Gatestone Institute, 16.9. 2025) Huomaa jälleen, että Abu Toameh on arabimuslimi ja Israelin kansalainen.

Lopuksi

Odotan maailmaa ja myös Israelia ympäröivien tapahtumien muuttuvan entistä "kiinnostavammaksi", kun lähestymme vuoden 2025 loppua. Vaikka isänmaallisuus voi olla hyvä asia, varsinkin jos elämme maassa, joka kunnioittaa Jumalaa ja Hänen Sanaansa ja siunaa Israelia, se voi kuitenkin kääntää meidät pois ensisijaisesta kutsumuksestamme olla Jumalan Pojan valtakunnan lähettiläitä.

Ja vaikka patriotismi voi olla helpommin perusteltavissa, kun asuu Israelissa, on silti hetkiä – ja te, jotka luette viikoittaisia rukousaiheitamme, tiedätte tämän – jolloin vastustan voimakkaasti sitä, mitä Israelin hallitus ja jopa suurin osa kansasta haluaa tehdä.

Israel valittiin Jumalan perinnöksi, ja tämän etuoikeuden vuoksi se on maksanut kaksinkertaisesti kapinastaan Jumalaa vastaan. (Jes. 40:2; Jer. 16:18; Aam. 3:2)

Me, jotka olemme pelastettuja, olemme myös valittuja, ja siksi Jumala kohtelee meitä lapsinaan ja kurittaa meitä – toisinaan ankarastikin. Hän kurittaa meitä kuin isä (Hepr. 12:5–7), mutta Hän tuomitsee oikeudenmukaisena kuninkaana ja tuomarina ne, jotka eivät ole hänen omiaan. (Sananl. 20:8; 25:5; Jes. 9:7; Ilm. 19:11–16)

Hänen tavoitteensa on kuitenkin selvästi esitetty Raamatun loppupuolella.Täydellisen pelastuksemme kautta, minkä puolesta Jeshua juuri nyt esirukoilee (Hepr. 7:25), Jumalan kunnia tulee korotetuksi:

Mutta hänelle, joka voi varjella teidät lankeamasta ja asettaa kirkkautensa eteen nuhteettomina ja riemuitsevina, hänelle, ainoalle Jumalalle, meidän pelastajallemme, Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, hänelle kunnia ja majesteettisuus, voima ja valta, ennen aikojen alkua ja nyt ja iankaikkisesti. Aamen.Juuda 1:24–25

Siunauksin Siionista

Chuck Cohen

Psalmi 134:3